|
01. Ultra-Speed Destructor
02. Nightmare Asylum
03. Traitor Within
04. Alone in The Darkness
05. Haunted Hellhouse
06. The Psycho
07. From Abyss
08. Frozen Tears
09. Fear Re-LoaDEAD
Kesto 44:28 |
Karhulan metallitakomosta ulostui viime vuoden lopulla jälleen yksi debyyttialbumi. 80-luvun henkeen vannovat Domination Blackin karpaasit ovat tahkonneet yhdessä vasta parisen vuotta, mutta materiaali kuulostaa erittäin valmiilta ja on oikeutettua, että bändi on päässyt levyttävien yhtyeiden kasvavaan katraaseen. Bändi ehti tuottaa kaikkiaan kolme melko hyvää palautetta saanutta demoa ennen täyspitkän julkaisua.
Fearbringeriksi nimetty kovatasoinen debyytti on ehdottomasti nimensä veroinen. Bändin musiikkia ja ulkoasua tarkastellessa ei jää epäselväksi, että herrojen suurimpiin vaikutteisiin kuuluu Judas Priest. Perinteisen, ehkä juuri NWOBHM -tyylisen, heavyn lisäksi Domination Black viljelee thrash -vaikutteita. Sitäkin selkeämmin taustalta ja myös etualalta löytyvät kauhutunnelmainen ja painostavahko meininki. Kauhulla ja pelolla mässäily onkin levyn yksi levyn kantavimmista teemoista, voihan tuon jo levyn nimestä ja biisien otsikoistakin päätellä. Myös doomin sävyistä painostavaa tunnelmaa levyllä on yllättävän paljon. Varsinkin The Psycho manaa ilmoille tuomion säveliä, ollen muuten melko tylsä kappale.
Puhtaasti ja rouheasti lyriikoita tulkitsevasta laulaja The Sentinel Killgastista irtoaa paikoin myös hienoja falsettikiekaisuja. Falsetit eivät kuitenkaan ole pääosassa, joten niihin ei pääse kyllästymään, enemmänkin niitä jopa ajoittain odottaa. Avausbiisi Ultra-Speed Destructorin kertosäkeessä rouheaa laulua piristää todella hyvin kirpeä falsettikiekaisu. Muutenkin biisi on levyn parhaimmistoa hyvän rakenteensa myötä. Itse sijoittaisin miehen johonkin Rob Halfordin ja King Diamondin välimaastoon. Laulajan artikulaatiosta löytyy paikoin myös mielenkiintoinen ärrää murtava aksentti. Killgast on selkeästi yksi bändin vahvimpia lenkkejä.
Toinen maininnan arvoinen tärppibiisi, Haunted Hellhouse, etenee mukavasti rullaten ja päättyy ilkikurisiin ja ahdistaviin huutoihin. Tarttuva kertosäe kruunaa koko biisin. Mutta entäpä muuten? Tuotantopuoli ja kitaravetoinen soitto levyllä pelaavat mainiosti. Levyn soundit ovat erittäin onnistuneet, mutta biisien sävellysten jäädessä hieman vaisummiksi kokonaisuus kärsii pienehköstä tylsyydestä. Helmiä löytyy, mutta niitä tasapaksumpia raitoja on liikaa, jotta tästä edes harkitsisi liiallisia ylisanoja lausuvansa.
Debyytiksi Fearbringer hyvä ja laadukas, mutta pidemmässä juoksussa toivoisin yhtyeeltä entistä tarttuvampaa otetta. Nyt jää hieman tyhjä olo. Paketti on hyvin kasassa, mutta ”se jokin” tästä vielä puuttuu. Keskitempoisia biisejä olisi mielestäni voinut korvata hieman nopeammalla otteella, tiedä häntä. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti pitää bändin nimi mielessä.
Loppuun mainittakoon, että Fearbringerin kansitaiteen on toteuttanut kotimainen hirviömetallisti, itse Lordi.
18.01.2006, Tero Lassila |
|
