|
01. Don't Turn Away
02. Time Will Never Change
03. Good Time
04. King Of Speed
05. Trouble
06. This Time Around
07. Let It Go
08. Will You Remember
09. Rain Down
10. Loneliness
11. Get You Home
12. Change (bonus track)
13. For All We Know (bonus track)
|
Legs Diamondia ei voi syyttää yrityksen puutteesta. Yhtye on jo neljällä vuosikymmenellä julkaissut levyjä, mutta kulttisuosiota suurempaa ei ole saavutettu. Tälläkään kertaa ei päivätöitä kannattane jättää, vaikka kelvollinen tuotos onkin saatu aikaan. 70-luvulla säihkysääri paistatteli syvän purppuran hohteisessa hard rockissa ja 80-luvulla homman nimenä oli tasokas aor. 90-luvun tuotannosta itselläni ei ole havaintoa, mutta ensimmäisellä 2000-luvun julkaisullaan yhdistyvät kasarimelodisuus sekä vanhat purppurapelimannivaikutteet. Legs Diamond on kokenut lukuisia miehistönvaihdoksia, mutta Diamonds Are Forever on ensimmäinen albumi, jolla laulaja Rick Sanford ei ole mukana, mikä jättää kosketinsoittaja Michael Princen ainoaksi kaikilla levytyksillä mukana olleeksi. Sanfordin korvaaja, Johnny Levesque, tosin muistuttaa edeltäjäänsä siinä määrin, ettei muutosta välttämättä edes huomaa.
Pääosa Diamonds Are Foreverista liikkuu 70-luvun Purplen maisemissa, mutta mukana myös This Time Aroundin kaltaista ykköluokkaista 80-luvun jenkkirokkia. Lisäksi Good Time:issa kurmootetaan lähes AC/DC:n malliin. Edelläolevasta voi päätellä, ettei Legs Diamond ole maailman omaperäisin yhtye, mikä saattaakin olla syynä siihen, ettei bändi ole ikinä noussut suurempaan tietoisuuteen. Yhtyeessä ei myöskään ole Michael Princen lisäksi taidoillaan erottuvia soittajia. Genrensä edustajathan vaativat aina kitarasankarin, jollaista yhtyeestä ei ole löytynyt. Itseasiassa kitaristi Roger Romeo jää sovituksissa jopa taka-alalle.
Mitä biisienkirjoittamiseen tulee, Legs Diamond on vuonna 2005 ainakin paremmassa kuosissa kuin Gillan ja kumppanit nykyään, mikä tosin ei ole paljoa se. Jo Sanfordinkin kanssa aikaisemmin levytettyjen Lonelinessin ja This Time Aroundin lisäksi ei varsinaisia huippuja löydy, käypiä albumiraitoja kylläkin. Ihmetyttää myös jo ennestään riittävän pitkälle levylle ahdetut turhat bonus-raidat. Bändin olisi pitänyt lyödä läpi viimeistään jo 80-luvulla Out On Bail –klassikolla. Nyt se on vanhoille herroille jo peruuttamattoman myöhäistä.
13.01.2006, Mika Penttinen |
|
