|
01. Like Angels Weeping (The Dark)
02. Let Them Burn
03. Crippled and Broken
04. To Reign Again
05. It Turns to Rust
06. Open Scars
07. Temptation's Nest
08. In Words of Desperation
09. The Road to Devastation
Kesto: 41:07 |
Vähintään laadullisesti epätasapainoisista levyistään tunnettu kanukkiryhmittymä Kataklysm se jaksaa polkea tahtia koneeseensaa vielä lähes viihdentoista vuoden jälkeenkin. Hyvä näin, vaikka ikääntyminen alkaakin jo äijissä näkyä, ainakin mitä tulee uutukaislevy In the Arms of Devastationin keventyneeseen otteeseen. Kun brutaalimman kaman bensatankkiin lurautetaan joukkoon rässiä ja liraus melodiaa, on puksutus muuttunutta, mutta onko se välttämättä huonompaa?
Oktaanit sikseen, sillä tämä yhdeksän biisin levy tasapainoilee melko oivallisesti samaan aikaan vanhakantaisen death metalin, melodisemman kevyt-deathin että deathrashin oikukkaassa välimaastossa. Vaikka paperilla moinen, lähes (sinänsä komean) kansikuvan tyylinen hybridihirviö onkin varmasti näyttänyt melkoiselta hirvitykseltä, ei saldo käytännössä näytä miinusmerkkistä tulosta. Valmis teos on kuin eksoottinen, mutta lopulta ihan mukavalta maistuva ruoka: ajatukseltaan erikoinen, mutta toinen toistaan täydentävä makuelämys.
Vaikka brutaaliuus on saanutkin hieman väistyä ja lähes ruotsalaistyyliselle melodiavaihteelle siirtynyt Kataklysm kokonaisuutena keventynyt, on lihaa luiden ympärillä riittävästi. Biiseistä löytyy menevää groovia, toimivia riffejä ja onnistunut toteutus. Mitään hittiainesta ei tästä levystä kyllä ole taottu, mutta ainakaan meikäpoika ei voi pitää At the Gates -henkisiä elementtejä huonona asiana, vaikka ne eivät kanadalaisbändin leipäpuuta olekaan.
Soundillisesti levy noudattaa samanlaista kultaista keskitietä kuin mitä itse kappaleetkin. Onhan se sikäli tietysti sopivaakin, ettei melodisempia tai rässäävämpiä osuuksia pilata ääriraskailla luunpirstomissoundeilla, mutta tavallaan myös levyn soundit ovat osasyy levyn kevyeltä tuntuvaan fiilikseen. Selkeys on kuitenkin valttia ja tasapaino kohdallaan, joten siinä mielessä tuotantopuolella on hyvin onnistuttu. Myös vokalistin perusmöreä ja aggressiivinen laulu toimii passelisti.
Vaan jotain jää In the Arms of Devastationilta kuitenkin kaipaamaan. Levyn kuuntelee mielellään läpi, mutta samalla se myös jää liian helposti sellaiseksi ihan mukavaksi taustakuuntelulevyksi, joka ei varsinaisesti tarjoa mitään mieleenpainuvaa elämystä. Vanhojen fanien kannattaa suhtautua levyyn hieman varauksella, mutta vastaavasti aiemmin Kataklysmiä vierastaneille voi teos osoittautua jopa positiiviseksi yllätykseksi. Kyllä tätä mielummin kuuntelee kuin kylmää kahvia juo.
23.02.2006, Serpent |
|
