|
01. The Wonderer
02. Vampire Killer
03. Siegecraft
04. The Tower Of The Elephant
05. Deep Buried Faith
06. Dyvim Tvar
07. Sword Of Crom
08. Narsil (Reforge The Sword)
09. Calm Before The Storm
10. Dreams On Steel
Kesto 58:13
|
Ennalta arvattava tunne valtaa mielen, kun rupean kuuntelemaan kreikkalaisen Battleroarin uutta albumia. Kannet ja biisien nimet antavat odottaa sankarillista taistelumetallia. Yhtye julkaisi kolme vuotta sitten nimeään kantavan debyytin ja vuorossa nyt siis toinen albumi. Lähtökohdat ja varsinainen materiaali itsessäänkin tuovat väistämättä mieleen samasta maasta ponnistavan Airged L´amh -nimisen bändin. Ennakkoluulojen sikseen jättäminen ei tuota positiivista tulosta – ei sinne päinkään, sillä Battleroarin kuuntelu tuottaa lähinnä puutuneita kuunteluhetkiä.
Kansiteksti ja lyriikat antavat odottaa taisteluita, terästä ja miekkoja. Niistä kyllä lauletaan, mutta missä on se mahtipontisuus, jota tällainen paketti oikein huutaa? Se puuttuu. Powerin ja perinteisen heavyn suuntaisilla eeppisillä aalloilla seilataan, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin toimiva. Tunnelma koko levyn ajan on ankean ja lattean oloinen. Toisaalta Battleroarin juttu tuntuisi olevan kevyempi ja eeppisempi ilmaisu, mutta verrattaessa vaikka Manowarin Battle Hymniin ja Crown and the Ringiin, kreikkalaiset sotaherrat ovat valovuosia jäljessä vaikuttavuutta ja musiikillisia ansioita mitattaessa. Jos se miekka kerran nostetaan tanaan ja lähdetään sotajalalle, tehdään se kunnon asenteella, eikä inistä ja jammailla aneemisesti anteeksipyytävän oloisina. Myös Sormusten Herran henkisiä vaikutteita Kreikan pojat ovat hakeneet. Ainoa vähän innostusta herättävä tekijä on Calm Before The Stormin lopun innokas kitarairrottelu, jollaista saisi olla kosolti enemmänkin. Biisin nimi onkin hyvin enteellinen kuvaamaan koko levyä. Harmi vain, että sitä "myrskyä" kestää vain parin minuutin ajan.
Bändin ehdottomasti heikoin lenkki on laulaja, joka kuulostaa lähinnä onnettomasti ulisevalta B-luokan hevilaulajalta. Ei vakuuta, ei sitten millään. Munaa siihen meininkiin tai ainakin jotain uskottavampaa otetta, jos eeppisemmän materiaalin tekeminen tuntuu olevan oma juttu. Ja henkilökohtaisesti suosittelisin varteenotettavamman laulajan hankkimista.
12.01.2006, Tero Lassila |
|
