|
01. Shame
02. Stranger In Time
03. Break The Silence
04. Electrified
05. Over The Fire
06. Losing My Faith
07. Higher Kind Of Love
08. Burn Your Soul
09. Rocket Ride
10. Best For You
11. Gone Again |
Pink Cream 69:n yksi kulmakivistä, energinen ja selvästi tuotetumman kuuloinen Electrified, ilmestyi ensi kertaa yli seitsemän vuotta sitten. Basisti-biisinkirjoittaja-tuottaja-äänittäjä Dennis Ward onnistui tällä nimenomaisella kiekolla nostamaan ahkerasti töitä painavan joukkionsa astetta korkeammalle jalustalle melodisen raskaanrockin satapäisestä massasta. Siitä massasta, jossa genren bändit yltävät tähteyteen voimakkaan markkinakoneiston tukemana ja muutamalla isolla radiohitillä.
Eletrifiedillä Pink Cream 69 keskittyi tekemään simppelimpää materiaalia. Vaikka PC ei aikaisemmilla levyillään sortunut musiikissaan liialliseen taiteen tekemiseen ja eeppisyyteen syvällisine pohdiskeluineen, on Electrified silti bändin edellisiin tekosiin verrattuna suoraakin suorempi rocklevy. Ja mikä ilahduttavinta, myös raskautta on saatu peliin hollistaan lisää. Ennen kaikkea Electrified on osoitus bändin kyvystä rakentaa hyviä ja riittävän simppeleitä kertosäkeistöjä.
Avausraidat Shame ja Stranger In Time toimivat konstailemattomina esittelybiiseinä eteenpäin möyrivälle loppumateriaalille. Kappale kappaleelta Electrified joko jatkaa tai nostaa linjaansa. Otetaan esimerkiksi vitosraita Over The Fire. Eteenpäin vyöryvä yksinkertainen tuplabassarikomppi, simppelisti nykivä kitaratuli pohjalla ja päällä istuvia melodianpätkiä kuorrutteena. Lisänä mukaansa tempaavaa David Readmanin laulutyöskentelyä. Ja se on siinä. Tyyli muuttuu seuraavaksi keskitempoiseen ja julistavaan Losing My Faithiin. Jylhä biisi, joka ei horjahtele millään osa-alueella ja tuo jollain ihmeellisellä tavalla mieleen Operation: Mindcrimen ja Empiren aikaisen Queensr˙chen. Electrifiedin varsinainen levymitta ennen uudelleenjulkaisulle tungettuja bonuksia päättyy herkistelevään Gone Again -hituriin. Kappale ei ole maailmoja syleilevä mestariteos, mutta asiallinen lopetus mahtavalle levylle.
Bonusmateriaaleista kannattaa tsekata Queen Of Sorrows -raita, jonka groovaava kokonaisuus olisi ehdottomasti kuulunut mukaan itse levylle. Gone Again -biisistä mukana oleva, cockney(?)-aksentilla vetäisty versio on myös kokemisen arvoinen. Kyllä laulettu enkkumurre on sitten hassun kuuloista.
03.01.2006, Jaakko Silvast |
|
