|
01. Intro: Count Raven
02. Inam Naudemina
03. True Revelation
04. In The Name Of Rock 'n' Roll
05. Sometimes A Great Nation
06. Within The Garden Of Mirrors
07. A Devastating Age
08. How Can It Be
09. Social Warfare
Bonus:
10. High Beliefs
11. Frightened Eyes Never Lie
Kesto: 67:27 |
Siitä on aikaa kun olen viimeksi kuunnellut Count Raven:iä, puhumattakaan että olisin kaivanut Storm Warningin hyllyjeni kätköistä soimaan. Olin siis kieltämättä hyvinkin innostunut kun huomasin, että arvioläjääni ilmestyi uudelleenmasteroitu versio tästä 1990 julkaistusta doom metalin klassikosta. Yllätyksekseni huomasin ettei levy purekaan aivan niin kovaa kuin muistin sen haukkaavan.
Storm Warning on perinteisen doom metallin peruskiviä, siinä missä Black Sabbath on genren suurimpia vaikuttajia, mutta samalla se aiheuttaa muutamia ongelmia. Ensiksikin levy tuntuu helposti erittäin tylsältä, varsinkin verratessa nykypäivän tuomiometalliin, joka on monipuolisempaa ja käyttää raskaan musiikin tehokeinoja luontevammin apunaan. Toinen ongelma on se, miten musiikki kestää aikaa. Mitä se ei siis kovin hyvin tee.
Myönnän auliisti heti että osa negatiivisuudestani on varmasti syntyjään siitä, että aikoinaan kuuntelin levyn lähes puhki ja nyt noin kymmenen vuoden jälkeen nuo muistikuvat elämää suuremmista riffeistä tuntuvat murenevan. Ei siten etteikö kovia riffejä olisi, sillä Storm Warning on täynnä doom metal -kliseitä, tosin äänitettynä vuosikausia ennen, kuin niistä oli kliseitä tullut. Muistelen edelleen että nimenomaan tämä on se levy, joka Count Raven:istä teki yhden genren kuninkaallisista. Siksipä kai olenkin niin pettynyt.
Soundipuolella remasterissa on saatu siistittyä yleissoundia jonkin verran, tuhnuisuutta on saatu poistettua hieman ja kokonaisuus on mukavan pyöreä. Eron soundimaailmassa alkuperäisiin verrattuna huomaa parhaiten bonuskappaleiden kanssa, varsinkin levyn lopettavan kappaleen Frightened Eyes Never Lie kohdalla, joka muistuttaa soundeiltaan juuri tuota alkuperäistä äänitettä.
Olkoonkin että koko arvio tuntuu yhdeltä suurelta kitinältä levyn aiheuttamasta odotusten musertumisesta, en todellakaan yritä sanoa että kyseessä on huono albumi. Se vaan ei ole se täyden kumpin levy, jollaiseksi sen ennalta, ulkomuistista olin valmis leimaamaan jo ennen ensimmäistäkään kuuntelukierrosta.
Levy on hyvä, sen tunnelma on juuri niin tumma kuin vain voi odottaa ja kappaleet ovat läpeensä Black Sabbathin värittämiä. Levyllä ei ole turhia biisejä, vaikka se ei kovin monipuolinen olekaan on se erittäin synkkä ja erinomainen genrensä edustaja.
Levyllä on kuningasriffejä ja murhaavan synkkiä kappaleita. Kutsuisin levyä genrensä klassikoksi.
04.01.2006, Jukka Kolehmainen |
|
