|
CD:
01. Fortuna
02. Florent Omnes
03. Dulcissima
04. Lingua Mendax
05. Rustica Puella
06. Nummus
07. Curritur
08. Sol Solo
09. Venus
10. O Langueo
11. Ergo Bibamus
Kesto: 51:48
DVD:
Konsertti 5.1-äänillä
+ Bonus material
Kesto: n. 65 min |
Taas rytisevät ennakkoluulot, sillä omassa mielessäni saksalainen Corvus Corax oli assosioitunut paskanpuoleiseksi, muka-taiteelliseksi black metaliksi. Totuus on ainakin Cantus Buranus -teoksella toisenlainen; Carl Orffin legendaarinen Carmina Burana taipuu näyttävän hajuttomaksi 50-minuuttiseksi. Apujoukkoinaan bändillä on tietenkin monikymmenpäinen klassinen orkesteri, kuoro solisteineen ja sen semmoista. Bändiläiset keskittyvät itse soittamaan oudompia keskiaikaisia soittimia, joiden nimistä minulla ei ole harmainta hajua. Toiset ovat sellon kaltaisia jousisoittimia, toiset säkkipillin näköisiä puhallinsoittimia. Itse en uskalla juuri lähteä vertailemaan Cantus Buranusta alkuperäisteokseen, sillä ala-asteella nähdystä versiosta ei ole jäänyt montaakaan muistijälkeä. Kyse on kuitenkin mm. oopperaa, kansanmusiikista tuttuja melodioita ja primitiivisiä rytmejä monipuolisin instrumentaatioin yhdistelevästä teoksesta. Kansanomaisin termein siis kuta kuinkin taidehomostelevasta larppailusta.
Kieltämättä levyltä huokuukin ympäriinsä vieno tuoksu (metalli)bändistä, joka on jäänyt statistiksi "omalla" levyllään. On eri asia orkestroida omia biisejään kuin soittaa hikistä antiikkipilliä ison orkesterin pseudosolistina. Olkoonkin, että Corvus Coraxin jäsenet ovat aidosti kiinnostuneita versioitavasta sävelteoksesta, ja samalla koko projektin alkuunpanijoita. Mikään ei kuitenkaan tee keskivertokuulijalle tästä versiosta muita vastaavia mielenkiintoisempaa. Yhtyeen fanit ovat tietenkin asia erikseen. Minulle ja muille tämä on tasan yhtä relevantti lisäys levyhyllyyn kuin Arto Lahti on presidenttikamppailuun. Jaa kuka? No niinpä juuri. Mukana tulevalla DVD:ltä on muuten konsertti mahdollista kuulla myös surroundina, minkä lisäksi 15-minuuttisessa dokumentissa valotetaan vähän projektin taustoja.
On kai sanomattakin selvää, että Cantus Buranus on toteutettu rautaisella ammattitaidolla ja vieläpä kohtuullisella tunteenpalolla. Selvää lienee myös se, että teoksella ei ole etäisintäkään yhteyttä metalliin. Carmina Buranan tapaisen "populaarioopperan" tai keskiaikaisen meiningin ystävät saavat toki innostua Corvus Coraxin käännöksestä, mutta itse en levyä enää soittimeeni jaksa asettaa. Kun toteutus on kuivakan totinen ja oma mielenkiinto toisenlaisessa orkesterimusiikissa, on Cantus Buranus silmissäni yhtä kuin hellyttävä pyrkimys olla jotain taiteellisesti merkittävää.
04.01.2006, Antti Korpinen |
|
