|
01. Realms of Apollyon
02. Twisted Predestined Swords
03. Imperial Gnostic Domination
04. Riddle of the Nightwatchman
05. Hail to the Fire
06. Swine Hostess
07. Khristened in Blood and Fire
08. Bloodwars of Heretic Supremacy
09. Through the Eyes of the Serpent
10. Soul Enemies
11. Mist of Gallows Reign
12. Victory Entranced
13. Dissecting the Heavens
14. Infernal Heretic Allegiance
Kesto: 47:59 |
Hatewar 666 koostuu aikavälillä 1997-2002 nauhoitetuista biiseistä ja pitää sisällään aiemmin julkaistun Bloodwars of Heretic Supremacy -EP:n lisäksi julkaisemattomia biisejä sekä uudelleennauhoitettuja demokappaleita. Osittain entisistä Thornspawn-jäsenistä koostuva Gnostic vilauttaa keskisormea omaperäisyydelle ja soittaa raakaa black metalia hyvin yksioikoisesti mutkat suoristaen - ja nopealla tempolla, luonnollisesti.
Monessa mielessä Gnosticin tyyli on varsin tavanomainen ja hengeltään tusinatavaramainen. Kappaleet tuntuvat koostuvan vain nopeasta pieksennästä ja tylsistä, melko yhdentekevistä riffeistä. Raakuus houkuu musiikista esille lähes itseisarvona ja vaikka levy onkin erittäin aggressiivinen ja vihaa tihkuva, se alkaa tylsistyttää vähän turhan nopeasti. Oman rikkansa ketoon lyövät biisejä palvelemattomat rujot soundit, jotka takaavat sen, etteivät biisit pahemmin erotu toisistaan. Jo parin kuuntelukerran jälkeen levyn anti on iskostunut päähän ja lisäkuuntelut aiheuttavat lähinnä vain haukotusta.
Kuten todettua, levy on soundeiltaan rujo ja raaka, mutta enemmänkin demomaisella tavalla. Kitarat pörisevät maireasti, mutta eittämättä tällainen vihanlietsonta olisi tarvinnut piippuunsa jotain ilmakiväärin paukkuja tuhdinpaa tavaraa. Kuivakkaat, mutta yritteliäät rääkylaulut on vähän turhankin paljon kyllästetty särisevällä sävyllä, tahallisesti tai tahattomasti, eikä näin ehkä kykene välittämään laulajan täyttä potentiaalia sellaisenaan. Lisäksi rumpujen takkuilu kuulostaa hieman pöljältä paikka paikoin, mutta viime kädessähän se on vain makuasia miten paljon kompuroiva ulosanti häiritsee.
Hatewar 666 ei ole sen enempää susi lampaiden vaatteissa kuin toisinkaan päin, vaan pikemminkin mieleen tulee kovaääninen alfauroksen perässä säntäilevä yli-innokas, mutta hieman rampa penikka, jolla on paljon tahtoa, mutta vielä maitohampaat suussa.
04.01.2006, Serpent |
|
