|
01. Snap
02. Big Shot
03. Anger
04. Diggin´ Through The Past
05. Better Days
06. Until I Wake
07. Fate
08. We Will Rock You
09. Dead Man´s Scream
10. Pass You By
11. Other Side
12. Fly On
13. Sorry
14. (Down) My Way
15. Easy
16. Black Rain
17. Seasons Change |
Vokalisti David Readmanin myötä Pink Cream 69:n musiikki alkoi muovautumaan uuteen muotoon. 90-luvun puolessa välissä bändi alkoi karistamaan raskaampaa otettaan ja Food For Thought tuo esille bändin popimpaa puolta. Osittain bändi luisui myös grungen vaikutteisiin ja löysi soundeihinsa Alice In Chains- ja Black Crowes -tyylistä ilmavuutta, Stone Temple Pilots -svengiä ja jopa Green Day:tä, jättäen taakseen kuitenkin mahtipontisemman ja räväkämmän puolensa, jotka olivat muodostuneet bändin tunnukseksi.
Bändi päätyi Food For Thoughtilla vetämään pintaliitoista hardrockpoppia bluesvivahtein, joka on pullollaan täytekappaleita. Sinällään ne toimivat, ovat helppoa kuunneltavaa ja levy kulkee alusta loppuun rouhevasti rokaten, tosin tasaisen tylsästi. Juuri sen tasainen materiaali ei nosta massan seasta erityisiä kappaleita esille. Ainakin bändi näytti osaavansa uudistua ja teki sen tyylillä, muttei tällä tarjonnalla vanhan tyylin faneja ainakaan hurmoksiin saada.
Levyä kuitenkin kuuntelee mielellään sen hyvin tuotettujen soundien puolesta ja ovathan melodiatkin läsnä, muttei nyyhkyballadien linjoille lähdetä, vaikka Diggin' Through The Past onkin tunnelmallinen pala. Kun PC69 veti livelevyllään Lenny Kravitzin kappaleen, on tälle levylle lyöty Queenin We Will Rock You, joka sekin toimii tasaisin soundein ja vierivän kiven lailla, kuitenkin ilman Freddie Mercuryn kaltaista karismaa.
On ilo huomata, että bändi on viime vuosina jälleen löytänyt rocksielunsa, sillä ainakin Thunderdome toi paljon takaisin aikoinaan menetetystä vetovoimasta, alkuperäisen kokoonpanon hajottua. Kutsuttakoon Food For Thoughtia välityöksi, jolla kelpaa jamitella klubeissa. Niiden tummiin syövereihin tämä materiaali sopii paremmin kuin hevikeikoille. Alusta alkaen bändi kuitenkin on tuottanut laadukasta tavaraa ja näyttänyt osaavansa säveltämisen, joten ei bändi huonoa levyä ole uransa aikana tehnyt. Kuten bändi itse on sanonut, heiltä taisi vain loppua hengitysilma treenikämpiltä, kun loivat levyllisen hitaamman puoleisia, melankolisia kappaleita.
01.01.2006, Satu Reunanen |
|
