Kansitaide Sólstafir
Masterpiece of Bitterness
CD
[ Spikefarm Records ]

( 8+ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. I Myself the Visionary Head
02. Nature Strutter
03. Bloodsoaked Velvet
04. Ljósfari
05. Ghosts Of Light
06. Ritual of Fire
07. Náttfari

Kesto: 70:22
Islantilainen Sólstafir on metallibändi eksoottisimmasta ja ehdottomimmasta päästä. Masterpiece Of Bitterness on samanaikaisesti perinteitä kunnioittava ja eteenpäin suuntautunut albumi. Aika-akselilla tarkasteltuna levyltä löytyy niin 70-lukuista juurekkuutta kuin 2000-lukuista päämäärättömyyttä. Toisenlaiselle akselille asetettuna albumi sisältää kaiken ääripäiden Sigur Rós - Bathory väliltä. Masterpiece Of Bitternessin origoksi on helpohko määrittää Neurosis-lähtöinen, tunnelmallinen raskastelu, vaikka Sólstafir ei varsinaisesti istukaan hardcoresta alkujaan ammentaneen jenkkiryhmän sielunkumppaniksi.

Sólstafir on malliesimerkki yhtyeestä, joka on kaikessa linjattomuudessaan äärimmäisen linjakas. Kenties bändin elinvoimaisuus on lähtöisin sisäisestä kokeilunhalusta, jota ei häiritse takaraivossa jyskyttävä ajatus mahdollisesta kaupallisesta menestyksestä. Tuskinpa äijät ovat aloitellessaan ajatelleet tekevänsä sopimuksen levy-yhtiöjätti Universalin tytärmerkille. Toisaalta isolaatiosta - ja tietynlaisesta rajoittuneisuuden generoimasta innovaatiosta - puhuminen on näin uudella urhealla vuosituhannella hieman naiivia. Toisin kuin mediassa on jo pitkään jaksettu toitottaa, islantilaiset eivät saa äidinmaidossaan mitään erityisravinnetta, joka tekisi heistä automaattisesti suvereeneja taiteen tiennäyttäjiä Sigur Rósin ja Björkin malliin. Vai kehtaako joku väittää, että Islannin musiikkiskene olisi läpeensä omaperäistä? Sólstafiria ei aivan alansa pioneeriksi voi kutsua, mutta Masterpiece Of Bitterness on kaikesta huolimatta mielenkiintoinen pelinavaus.

Levyn aloittava I Myself the Visionary Head on 20 minuuttia hypnoottista ja paikoin arvaamatontakin tajunnanvirtaa. Ihon kananlihalle saavasta, Ennio Morriconemaisesta geysir-länkkäritunnelmasta siirrytään lähes vartin ajaksi itseään toistavan kitaranäppäilyn keinuteltavaksi. Sen päätteeksi kuuntelija herätetään ikiunesta mitä suloisimmalla tavalla; blastbeatilla. En kuitenkaan sanoisi kappaletta monotoniseksi, ainakaan huonossa mielessä. Paikoin I Myself the Visionary Head ei edes tunnu "biisiltä". Jos normaalin kappaleen rakenne tänä päivänä muistuttaa joko luotisuoraa viivaa tai ympyrää, ovat Sólstafirin sävellykset kuin toiselta planeetalta. Ne harhailevat, pysähtyvät, leijuvat ja transformoituvat. Vaikka liikehdintä ei täysin levotonta olekaan, tarjoaa Masterpiece Of Bitterness haasteellisen mutkikkaat ja möykkyisät kyydit. Omaksi lempikaksikokseni nostan höyrypäisen Ghosts Of Lightin ja sitä vastapainottavan, rauhallisesti starttaavan Ritual of Firen.

Masterpiece Of Bitterness on kuin absurdi maisemakuva puolijäisestä merestä, jonka rannalle on jostain eksynyt ryhmä nudisteja ottamaan aurinkoa. Masterpiece Of Bitterness on ääripäitä toisilleen naittava albumi. Se on tunnetila, jonka omaksuin jossain viidennen ja viidennentoista kuuntelukerran välillä. Se on johdonmukaista siksakkia. Häiritsevää rauhaa. Kokeilkaa itse.

30.12.2005, Antti Korpinen
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Berdreyminn
Berdreyminn
[ CD ]
Ótta
Ótta
[ CD ]
Svartir Sandar
Svartir Sandar
[ 2CD ]
Köld
Köld
[ CD ]
http://www.solstafir.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 6973
Palaa »