|
01. Ten Thousand Fists
02. Just Stop
03. Guarded
04. Deify
05. Stricken
06. I'm Alive
07. Sons Of Plunder
08. Overburdened
09. Decadence
10. Forgiven
11. Land Of Confusion
12. Sacred Lie
13. Pain Redefined
14. Avarice |
Kolmannella täyspitkällään Disturbed jatkaa edelleen modernin metallin keulilla. Paitsi, että ryhmällä on David Draimanissa yksi nykymetallin vahvimpia ja apinamaisine säksätyksineen myös omaperäisimpiä vokalisteja ja että sen biisit ovat moderniudessaankin ennen kaikkea perinteitä kunnioittavaa heavy metallia, Disturbedin tapa naittaa epämetallisia biittejä ja koneistuksia musiikkiinsa ei ole koskaan ollut vähimmässäkään määrin häiritsevää. Samaa ei voi sanoa oikeastaan yhdestäkään muusta modernin metallin ryhmästä. Disturbedia voisikin sanoa sirpaloituneessa raskaan musiikin evoluutioketjussa loogisimmaksi ja vahvimmaksi ketjun lenkiksi perinteisen melodisen heavyn ja nu metalin välissä, lähinnä huomattavasti muita moderneja bändejä perinteisempien laulumelodioiden ansiosta. Disturbedia voi metallin perinteiden kunnioittajana myös pitää eräänlaisen porttiteorian avainkappaleena: sen musiikki aivan varmasti toimii melodisen heavyn ystävillekin, joten se saattaa olla perinne- ja kasariheavyn kuuntelijoille helpoin tapa päivittää musiikkimakunsa tälle vuosituhannelle, jos asenne nykymetalliin on oletusarvoisesti negatiivinen.
Erittäin onnistuneen Ten Thousand Fistsin suurimmat viat ovat jo yhtyeen edellisiltä levyiltä kuultujen ideoiden kierrätys, jonka senkin voi toki tulkita tietoisuudeksi omista vahvuuksistaan ja levyn lähes tuntinen pituus, tiivistämällä tästäkin albumista olisi saanut iskevämmän paketin, kappaleet ovat kuitenkin suurelta osin niin samankaltaisia, että loppupuolella kappaleet kärsivät, ilman omaa syytään, kuulijan pienoisesta puutumisesta. Esimerkiksi Strickenin verse-osuudet ovat vähintäänkin viereisestä puusta veistetty kuin yhtyeen debyytin Down with the Sicknessin vastaavat osat, vain hitaammat. No, itseltäänhän saa toki lainailla. En olisi myöskään aivan varma Phil Collins -laina Land of Confusionin tarpeellisuudesta, vaikka Disturbed onkin siitä itsensä kuuloisen tehnytkin.
Isommassa kuvassa nämä ovat kuitenkin pikkuvikoja, sillä Ten Thousand Fists saa kropan nykimään. Se on vaivatta yksi vuoden parhaista nykymetallin julkaisuista, niin sävellyksellisesti, laulullisesti kuin yleiseltä fiilikseltäänkin. Jos ovat edellisetkin Disturbed-albumit olleet genrensä kärkitasoa, nyt ryhmä ottaa muihin vielä pienen ja tervetulleen askelen enemmän välimatkaa. Ten Thousand Fists antaa lähes kaiken, mitä 2000-luvun metallilta ensimmäisen vuosikymmenen puolessa välissä on parhaimmillaan lupa odottaa.
29.12.2005, Mape Ollila |
|
