Eestinmaalta niinikään ponnistava Loits on ajan myötä saanut kiitettävästikin tunnettuutta kansallisromanttisella sekä black metal –elementtiselläkin "militant flak’n’rollillaan", josta ei pahemmin vaikuttaisi puuttuvan järkkymätöntä asennetta, välittömyyttä saati vilpittömyyttäkään. Uusintajulkaisu vuoden -01 tuotoksesta Ei kahetse midagi kiteyttääkin yhtyeen runsaan neljän vuoden takaista materiaalia oman aikansa edustuksena taatun varmasti aina bonusraitojaankin myöten, jos kohta ajatusmaailmallisempien seikkain tilojen enempi- sekä vähempimääräinen innovatiivisuus sekä omalaatuisuus aika ajoin tuntuisivatkin menevän musiikillisen ilmaisun edelle enemmän kuin tarvis, vaikka materiaalinsa tasaisen kuunneltavaa muutoin valtaosiltaan onkin.

Musiikillisesti ei julkaisu siiskään pahemmin yllätyksiä saati ehdottomia kohokohtiakaan tarjoile, vaan pääasiassa keskitempoinen, kohtalaisen rujosoundinen sekä sopivan pelkistetty ulosantinsa etenee jo edelläkin mainittujen BM-elementtien loppuviimeksi varsin tuttuihin ja turvallisiin ratkaisuihin nojaavissa merkeissä, rauhallisempia sekä tunnelmoivampiakin osuuksia kuitenkaan unohtamatta. Yhtäältä tekninen toteuteus yhdistettynä kappaleissa käsiteltäviin isänmaallisiin, jossain määrin pakanallisiin sekä myös toisen maailmansodan aikaisiinkin aihepiireihin pelastaa verrattain paljon muodostaen siiskin ihan kohtalaisen toimivan sekä tunnelmallisenkin kokonaisuuden, mutta toisaalta ainakin allekirjoittaneelle Ei kahetse midagi osoittautui loppuviimeksi melkolailla mielenkiinnottomaksi, jopa hiukan ponnettomaksi sekä eritoten mitäänsanomattoman tavalliseksi tuotokseksi, johon olisi kokonaisuuden merkittävästikin paremman kiinnostavuuden sekä mukaansatempaavuuden kannalta kaivannut tavanomaisuuksista poikkeamista muutoinkin kuin vain asenteiden sekä ideologioiden osilta.