|
01. Anyám édesanyám
02. Daydreaming
03. A vicei temetöbe
04. Pessimism
05. Man will always be a man
06. Holy sleep
07. A jó lovás katonának
08. A poison tree
09. Elmegyek, elmegyek, hosszú utra megyek
10. These woods are ancient
Kesto: 42:22 |
Ei, kyse ei ole ruotsalaisesta Myrskylinnut-tribuutista, vaikka hätäisimmät niin jo luulivatkin. Saksalaisen Hekaten ambientimmaksi serkunkaimaksi assosioituvan bändin debyyttialbumi on nimeltään Den Nalkande Stormen. Nalkuttava myrsky, tai jotain. Nojoo, vammailu sikseen, lähestyvästä myrskystähän tässä on selkeästi kyse. Ikävä kyllä vain ajatuksen tasolla, sillä musiikillisesti Stormfågel ei jaksa herättää kummoista mielenkiintoa. Den Nalkande Stormen naittaa toisilleen neofolkia, uusklassista ja kylmäkiskoista ambientia. Tämän päälle sylkäistään naislaulua unkarin kielellä. Varsin kunnianhimoisen perusajatuksen ja itse lopputuloksen välillä on kuitenkin vissi ero, sillä pääosin rasittavan (nalkuttavan?) naislaulun hiljetessäkin levy on tunneköyhää ja paikoin ikävän muovista pyristelyä. Jumalauta. Verta, terästä, hevosia! Niinhän se Nikulan Jonekin sanoi, vieläpä suorassa tv-lähetyksessä.
Parhaimmillaan Den Nalkande Stormen on bombastista ja noiduttua marssimusiikkia, kuin suoraan Helmin syvänteen taisteluun matkalla olevien örkkien korvamonitoreista. Välillä Silmä kääntyy niiden puoleen, jotka eivät odota näkevänsä enää seuraavaa aamua. Taistelu on kuitenkin ohi ennen kuin mitään on ehtinyt tapahtua. Tai sitten tapahtuneesta ei äänen hiljennyttyä vain muista mitään mainittavaa. Hartaaksi asti tunnelma ei missään vaiheessa yllä, ja muutenkin muovinen kokonaiskuva lähtee tukasta tasan yhtä helposti kuin purkka. Kohti levyn loppua mentäessä ambienssin keskeltä kaikuva kutsu kyllä voimistuu. Mutta kuka tähän kutsuun vastaa? Gondor? Haltiat? Kääpiöt? Sinä?
13.12.2005, Antti Korpinen |
|
