|
01. Intro
02. Stjernerne pa gaden
03. Sirenerne
04. Astarte
05. Solitude
06. Tango-bourgeoise
07. Bellevue
08. Valse du soir
09. Outro
Kesto: 36:39 |
Tanska on epäilemättä yksi vitaalisimmista jazz-maista, joihin olen koskaan törmännyt. Kyseisessä maassa ensimäistä kertaa vieraillessa musiikinharrastajat saattavat hämmästyä levykauppojen jazzkategorian laajuutta. Monesti jazzkiekkojen osasto vaikuttaa jopa suuremmalta kuin kansainvälisen populaarimusiikin sektio. Ja luonnollisesti jazz on voimissaan elävänä musiikkina niin katukuvassa kuin klubeillakin.
Fuusiomusiikki ja jazzrock ovat sitten kokonaan toinen juttu. Siinä missä esimerkiksi Mahavishnu Orchestra, Weather Report, Chick Corean johtama Return To Forever, George Duke ja osa Miles Davisin tuotannosta nauttivat vankkumatonta suosiota 1970-luvun fuusiosta nauttivien diggarien piireissä, tuntuu ko. tyylialue olevan Tanskassa lähes tyystin vaiettu asia. Tehtiinhän rankkaa fuusioilottelua Puolassakin ja monissa muissa pienissä maissa, kaikella järjellä ajatellen sitä on myös oltava Tanskassa. Todisteena tanskalaisten fuusiomenneisyydestä amerikkalainen progressiiviseen rockiin erikoistunut levymerkki The Laser´s Edge on useiden pyyntöjen jälkeen julkaissut uudelleen tanskalaisen Secret Oysterin 30 vuoden takaisen kiekon Vidunderlige Kaelling. (Kirj. huom. Vapaasti suomennettuna levyn nimi tarkoittaa ihmeellistä akkaa.)
Puhallinsoittaja Karsten Vogelin kirjoittamien Vidunderlige Kaellingin kansitekstien mukaan Secret Oysteria pyydettiin säveltämään tilaustyönä musiikki balettiin, joka perustui Jens August Schaden (1903-1978) eroottisiin runoihin. Yhtye teki työtä käskettynä ja Tanskan kuninkaallinen tanssiteatteri alkoi esittää tätä jazzrockin ja balettin vapaamielistä liittoa ensin Kööpenhaminassa ja sittemmin muissa maakunnissa. Vogelin mukaan Vidunderlige Kaelling keräsi katsomoita täyteen ja sai osakseen suurta suitsutusta. Kysyttyäni tanskalaisilta sukulaisiltani muistavatko he Secret Oysteria tai kyseistä tanssiteosta, oli vastaus kyllä ja ei. Secret Oysteria saati heidän musiikillisia saavutuksiaan ei tuntunut kukaan muistavan. Sen sijaan baletin, jossa kaikki tanssijat esiintyivät ilman rihman kiertämää, kaikki muistivat. Sarkastisesti sanoisin, että se sitten siitä klassikosta, jollaisena The Laser´s Edge Vidunderlige Kaellingia mainostaa.
Vidunderlige Kaelling ei kuitenkaan ole läpeensä toivoton tapaus. Esityksenä se on varmasti ollut ikimuistettava tapaus, mutta samaa ei voi sanoa Secret Oysterin antamasta panoksesta. On toki muistettava, että kyseessä on tilaustyönä tehty näyttämömusiikki, johon yhtyeen on pitänyt tehdä taiteellisia myönnytyksiä. Omimmillaan yhtye onkin teoksen introssa ja outrossa. Niissä yhtye soittaa yhtä vakuuttavasti kuin esim. Mahavishnu Orchestra. Sitten likimain kaikki muu musiikki alun ja lopun välissä heittelehtii laidasta laitaan. Onnistunein tyylivaihdos kuullaan kappaleessa Stjernerne Pa Gaden, jonka häikäisevän kaunis vuoropuhelu kitaran ja koskettimien välillä muistuttaa kovasti Terje Rypdalin tuotantoa. Myös funkimmanpuoleiset Sirenerne ja Bellevue toimivat suhteellisen hyvin, samoin kuin meditatiivisia itämäissävyjä sisältävä Astarte. Pianoetydiksi sävelletty Solitude on sinänsä kaunis, joskin se poikkeaa tyylillisesti muusta materiaalista. Sitten joukkoon on mahdutettu selvästi vasemmalla kädellä tehtyjä paloja, joita edustavat Tango-Bourgoise ja ranskalaisvaikutteinen Valse Du Soir.
Alkuperäisjulkaisun lisäksi cd:lle on mahdutettu kolme ennen julkaisematonta kappaletta, jotka sävellettiin tanssiesitystä varten. Näistä bonuskappaleista mainitsemisenarvoisin on Sleep Music, joka jatkaa samoilla linjoilla Astarten unenomaisten sävyjen kanssa.
Nyt kun The Laser´s Edge on saanut pään auki, eiköhän olisi aika, että lafka julkaisi myös Secret Oysterin kaksi ensimmäistä levyä cd:nä. Ne nimittäin antaisivat paremman, kompromissittoman kuvan Secret Oysterin taidoista, ja saisivat uuden kuulijapolven harkitsemaan uuden järjestyksen tekemistä fuusioklassikkoiden sarjaan. Ja muistuttaisivat maanmiehiään muustakin kuin siitä nakubaletin musiikin tekemisestä.
08.12.2005, Kalevi Heino |
|
