|
01. When the Soltice Reaches the Apogee
02. Tula
03. The Shine of Lemurian Cataclysm
04. Ancestral Solar Emblem
05. The Vanished Pantheon
Kesto: 48:34
|
Pitkä hiljaiselo osoittautuukin tyyneksi kaudeksi ennen myrskyä Mythological Cold Towersin kohdalla. Tämä brasilialainen tuomiopäivän pasuunoja soitteleva kuusikko julkaisi edellisen täyspitkänsä Remoti Meridiani Hymnin noin viisi vuotta sitten saavuttamatta kuitenkaan suurempaa suosiota, mutta tämä kolmas albumi antaa bändille varmat aseet astua doom metalin etujoukkoihin.
Mistään perinnedoomista ei kuitenkaan ole The Vanished Pantheonin kohdalla kyse. Vaikka biisit kurottavat lonkeronsa kymmenen minuutin mittoihin, on kaiuttimista huokuva musiikki monimuotoista ja kaukana monotonisesta junnaavuudesta. The Vanished Pantheon ottaa kuulijansa hurmeiseen ja huureiseen syleilyynsä vastustamattomalla vyörymisellä, joka pursuaa hyytäviä syntikoita, repivää soittoa ja jostain ajanlaskun alusta manattua tunnelmallisuutta.
Varsinaisia vertailukohtia ei Mythological Cold Towersille löydykään. Joskus yhtyeen massiivisuus ja teatraalisuus kohoaa Cradle of Filthin tasolle, mutta black metalia ei tästä levystä saa tekemälläkään - vaikka raatelevaa kieroutta riffirintamalta löytyykin. Joskus keskitempoinen ja julistava ote tuo mieleen viikinkiajan Bathoryn - mutta nytkin kaikkea värittää eteläamerikkalainen viidakonlämmin, okkultistinen taustavire. Mistä suunnasta levyä yrittääkin lähestyä, karkaa kokonaiskuva haudanhaamun lailla sormien välistä.
Sanottakoon siis vain, että The Vanished Pantheon lemmon tunnelmallinen levy. Soundipuoli on turpea kuin mädäntynyt ruumis, mutta pysyy hienosti kasassa siellä täällä vilahtelevien syntikoiden, vahvojen riffien ja hypnoottisten kuoro-osuuksien avulla. Myös laulaja/murisija Samej tekee hyvää jälkeä laajalla rintamalla, vaikka lisää perinteistä laulua jäänkin kaipaamaan hieman tympeiden, matalien kerrontaosuuksien sijaan. Myös levyn täyteläisyys on jossain kohdin liian kokonaisvaltaista; pieni hiljentyminen ja mustuuden etsiminen kevyemmin keinoin olisi virkistänyt levyn jälkimakua.
Mythological Cold Towers osoittaa, että tietyn tyylilajin hallitseminen ei katso kotimaata. The Vanished Pantheon on kypsä levy, joka seisoo itsenäisenä monoliittina vahvojen perinteiden päällä.
05.12.2005, Antti Klemi |
|
