|
01. Worlds Apart
02. Still Life
03. Secret's of the Future Past
04. The Weight of the World
05. It's a Cold Trail
06. The Love You Find in Hell
07. Stolen Silence
08. Where I End and You Begin
09. Freedom's Captive
Kesto: 55:43 |
Ruotsalaisen kansantaiteen parissa jo toistakymmentä vuotta puuhastellut Desiderii Marginis on Johan Levinin tunteiden ilmaisua synkällä tunteella instrumentaalisin ottein. Eräänlaiseksi industrialin ja dark ambientin välimuodoksi kutsuttava akti jatkaa tummanpuhuvaa tunnekieltään pääasiassa akustisen kitaran ja koskettimin voimin, ja lopputuloksena on alakuloisuutta henkivä That Which Is Tragic and Timeless.
Vaikka eittämättä omaakin maalia on mukaan tarttunut runsaasti, tuo levy heti alkumetreiltä lähtien mieleen maamiestensä Ordo Equilibrion kaimoineen ja sukulaisineen, että myös Raison d'êtren - molemmat tunnettuja CMI-merkkipaaluja. That Which Is Tragic and Timeless muovautuu veikeästi matkan varrella enemmän herkästi soivasta levystä konemaisemmaksi ja lopulta enemmän ambientmaiseksi sävyttelyksi. Pelkästä äänimaisemataiteilusta levy kuitenkin ottaa välimatkaa juurikin musikaalisemmilla elementeillään, joka tekee siitä myös helpomman seurata, myös monimuotoisemman ja epätasaisemman.
Siinä määrin yksinkertaiset kitarariffit tuovat mieleen edellä mainitun OE/ORE-tyylin, että vielä usemman kuuntelukerran jälkeenkin sitä odottaa lauluduon starttavaan, jota ei kuitenkaan ikinä tapahdu. Näppärä tyylien sekoittelu ei kuitenkaan aivan toimi omilla aloillaan pysyvien artistien lailla, vaikka varmasti onkin oiva tapa tutustua yksiulotteisempien tyylien pariin, jos siitä ei aiemmin kokemusta ole. Lienee puhtaasti makuasia miten paljon saa irti teoksen eri puolista, mutta näin putkiaivoisena olentona keskittyisin mielummin yhteen asiaan kerrallaan. Levyn indumpi osuus ei aivan tarjoa sitä mitä ehkä tyyliin tottuneet siltä voisivat odottaa ja ambientiksi jälki lienee ehkä jopa liian meluisaa ja musikaalista. Näin ainakin omalta kohdalta tarkasteltuna.
That Which Is Tragic and Timeless on kuitenkin hyvin onnistunut synkeyden mallintamisessa sen eri aspekteja tarkasteltassa, eikä sen surumielistä henkeä voi aivan sivuuttaa olkia kohauttaen, ei ainakaan yön pimeämpinä tunteina. Alallaan helppo levy päästä sisään, mutta vaikea lopulta ymmärtää.
02.12.2005, Serpent |
|
