|
01. What the hell
02. Get 'em off
03. Do you wanna?
04. Come on baby
05. Let it go
06. Johnny don't wanna ride
07. Teenage screamers
08. Ready or not
09. Burn on
10. Rockin' the stew
11. Chasing the night
Kesto: 40:25 |
Brittein saarivaltakunnasta rock-maailmaa pelastamaan rientävä Tokyo Dragons on monessa mielessä kieltämättä miellyttävä tuttavuus. Toisaalta, jos Tokyo Dragons saisi määrätä, rockin tulevaisuus olisi yhtä kuin sen kolmen vuosikymmenen takainen menneisyys. Omissa korvissani tämä nelikko assosioituu alenevassa polvessa mm. Thin Lizzyn ja AC/DC:n verisukulaiseksi. Onhan näitä tämän linjan enemmän ja vähemmän aitoja komboja joutunut viime vuosina katselemaan parinkin muoti-ilmiön edestä, mutta runsas kuuntelu kertoo Give Me The Fearin olevan aidosti mainio rock-lätty.
Jopa The Darknessin kanssa työskennellyt Pedro Ferreira on loihtinut Give Me The Fearille pirun toimivan soundin. On potkua, retroa ja tunnetta mitä sopivimmassa suhteessa. Eivätkä bändin mutkattomat ja vauhdikkaat riffirockveisut jää kauhean paljon jälkeen. 40 minuuttia on minulle kenties aavistuksen liian paatoksellinen annos hyvän olon rokkenrollia - jossain määrin Give Me The Fear polttaakin kynttilää molemmista päistä. Todennäköisesti aivan tarkoituksella. Tätä levyä pitäisi luukuttaa pulisonki-letukasta äärikovalla volyymilla umpihumalassa. Itse apukuskin paikalla istuen, totta kai. Ikävä kyllä näissä keleissä letukka jumahtaa ensimmäiseen jäiseen ylämäkeen, vaikka rokkikone olisi kuinka rasvattu.
Kyseessä on siis tietyistä (sää-ajoneuvo-linjan) yhteensopivuusongelmista huolimatta pureva ja mieltälämmittävä rokkilätty. Yksittäisiä biisejä on erittäin laadukkaalta albumilta lähes mahdoton esiin nostaa, mutta kehottaisin tilaisuuden tullen tarttumaan soolorevittelyineen mainioon Chasing the nightiin, pirullisen grooveen Teenage screamersiin tai bensaa liekkeihin heittävään Ready or notiin. Toisessa ääripäässä ovat Come on babyn ja Do you wanna?:n kaltaiset tyhjänpäiväiset "poltetaan pilveä, pyöritetään pyllyä" -veisut, jotka eivät tätä kriitikonpuolikasta vakuuta edes humalakuuntelussa. Näistä pikkuvioista huolimatta, perinteitä kunnioittavan rockin ystävät tunnistavat Give Me The Fearista varmasti hyvin läheisen sukulaissielun.
02.12.2005, Antti Korpinen |
|
