|
01. No White Marble
02. Welcome to Crazy World
03. Long Hair Wildman Rides Again
04. Poor Alice
05. Out of Me
06. Sweet Little Ugly Duckling
07. Old Tambourine
08. Welcome to Crazy World (Slight Return)
09. Sölvesborg Afternoon
10. Good Times, Bad Times
11. Misery Loves Company
|
Joskus kokonaisuus on vähemmän kuin osiensa summa. Five Fifteen -vokalisti Mika Järvisen vaihtelevasta cover-kokoonpanosta oikeaksi bändiksi muotoutunut Crazy World on hyvä esimerkki siitä, että vaikka levyllä on Suomen muusikkopiirien eturivistöä, lopputuote ei nouse tavanomaista kummemmaksi. Vanhoista, nuorista ja keski-ikäisistä hämyistä koostuvan orkesterin soittotaitoa ei voi kyseenalaistaa, mutta soitettavan kyllä. Led Zeppelinin, Deep Purplen ja Pink Floydin linjoilla kulkevat kappaleet ovat varmasti haastavia muusikoille, mutta vielä haastavampia ne ovat kuuntelijalle, sillä lukuisten kuuntelukertojen jälkeen mieleen jäävät päällimmäisenä vain latteat, vanhoista fraaseista koostuvat sanoitukset. Esimerkiksi line 'nose was bleeding and it looked like strawberry wine' ei todellakaan ole niin hyvä metafora, että sitä kannattaa käyttää peräti kahdessa sanoituksessa. Ylipäätänsä sanoitukset olisi voinut jättää painamatta cd-vihkoon. Eiväthän nuo em. 70-luvun suuruudetkaan painattaneet läheskään aina lyriikoitaan kansiin. Pääasiassa Järvisen ja kitaristi Timo Kämäräisen kynäilemien kappaleiden valjuutta korostaa vielä Zeppelin –laina Good Times, Bad Times, joka muistuttaa epäonnisista cover-orkestereista, jotka tekevät sen virheen, että soittavat klassikoiden seassa omaa materiaaliaan.
Sölvesborg Afternoon –kappaleessa muistellaan parin vuoden takaisella, Crazy Led –otsikolla tehdyllä, Sweden Rock –keikkareissulla nähtyä Heartia. Ehkä Crazy Worldin kannattaisi ottaa mallia 80-luvun Heartista ja antaa ammattilaisten hoitaa biisienteko. Jotkut ovat vain parempia renkeinä kuin isäntinä. Hetkeäkään en kuitenkaan epäile, etteivät Järvisen ja kumppaneiden mm. kasariheviä, The Whota ja Led Zeppeliniä tributoineet illat olisi olleet toimivia. Sellaiseen saattaisin mennä kohdalle osuessaan mennäkin, mutta pelkän Crazy Worldin kokemista suosittelen vain ammattimuusikoille ja heidän ihailijoilleen.
19.11.2005, Mika Penttinen |
|
