|
DVD1: Live Concert from Pumpwerk in Wilhelmshaven, Germany on May 13th, 2005
01. Intro
02. Mother Mary
03. When Daylight Goes To Town
04. Let It Roll
05. I'm A Loser
06. This Kids
07. The Wild One
08. Fighting Man
09. Only You Can Rock Me
10. Baby Blue
11. Mr. Freeze
12. Love To Love
13. Too Hot To Handle
14. Lights Out
15. Rock Bottom
16. Doctor Doctor
17. Shoot Shoot
Bonus features:
- Making Of DVD
- Slideshow
- Discography
DVD2: Peppermint Park Studio Session, May 26th, 2005
01. Pack It Up And Go
02. Try Me
03. Love To Love
04. Slipping Away
05. Cherry
06. Profession Of Violence
07. Making Of Studio Songs
08. Rockboat
09. USA 2004
10. History (Interviews)
11. Bonus Statements (Interviews)
12. Credits
Kesto: n. 200 minuuttia |
UFO on aina ollut väärässä paikassa väärään aikaan. 1970-luvulla, kun bändi teki klassiset levytyksensä, punk nosti ruman päänsä Euroopassa. Yhtye kuitenkin löysi suuren suosion Japanista ja Yhdysvalloista, mutta ryssi mahdollisuutensa jatkuvilla miehistönvaihdoksilla ja dopingilla. 80-luku oli hiljaista aikaa bändille, vaikka vuosikymmenen puolivälissä ilmestynyt Misdemeanor onkin allekirjoittaneen mielestä varteenotettava levy. Ostava yleisö oli kuitenkin eri mieltä. UFO teki varsinaisen comebackin 90-luvun puolivälissä sillä oikealla Mogg-Way-Schenker-Parker-Raymond –kokoonpanolla tehden kelpo Walk On Water -levyn, mutta silloinkin aika oli väärä. Vuosituhannen vaihteessa ko. julkaisu ja kiertue olisivat varmasti nostattaneet paljon suurempia laineita. Vuonna 2005, kun UFO juhlii 35 -vuotispäiviään, ovat remmissä mukana Moggin, Raymondin ja Wayn lisäksi kitarasankari Vinnie Moore sekä rummuissa vielä dvd:llä Jason ”Bonzon poika” Bonham. Nyttemminhän Andy Parker on palannut takaisin ruotuun ja Bonham keskittynyt pelkästään Foreigneriin. Juhlan kunniaksi yhtye purkitti viime toukokuussa Saksassa live-dvd:n ja kylkiäisenä tulee vielä bonuslevy, jossa on mukana mm. fanien toiveiden perusteella valikoituja studiolivejä.
Loistavasoundisen konserttitaltioinnin perusteella UFO on tänä päivänäkin kovassa vedossa. Setistä peräti yksitoista biisiä oli mukana jo vuonna 1979 ilmestyneellä Strangers In The Night -livellä ja mikäs siinä. Nyky-UFO saa klassikot toimimaan moitteettomasti, eikä Michael Schenkeriäkään tule ikävä. Loput viisi raitaa ovatkin sitten kahdelta viimeisimmältä julkaisulta, Sharksilta ja You Are Here:iltä. Niistä parhaimmaksi nousee hieno puolislovari Mr. Freeze. Lähemmäs kuusikymppinen, pelottavasti Charlie Wattsin kovispikkuveljeltä näyttävä, Phil Mogg on vetreässä kunnossa sekä ääneltään että varreltaan. Harva tuon ikäinen äijä kehtaa julkisesti esiintyä ilman paitaa. Toinen kiintopiste lavalla on entisaikojen rocktähden ruumiillistuma, maailmanmurjoma basisti, Pete Way. Kun Pete Rock Bottomin jamikohdassa vaipuu selälleen soittamaan, ei katselija voi olla pelästymättä, että nyt se vähintäänkin sammuu. Way oli muuten tarinan mukaan ehdolla Rolling Stonesiin Bill Wymanin seuraajaksi. Keith ja Ronnie olisivat varmaankin mielellään ottaneetkin Peten bailukaverikseen, mutta Mick Jagger lienee tuumannut toista.
Kakkos-dvd:llä on viisi vanhaa ja yksi uusi kappale esitettynä elävänä studiossa jousikvartetin kera. Näitä olisi mielellään katsonut ja kuunnellut enemmänkin, sillä voisin kuvitella että die hard -fanien ehdotuksissa olisi ollut enemmänkin valinnanvaraa. Omaa sydäntäni lämmittää ainoa 80-luvun poiminta, kaunis Profession of Violence The Wild, The Willing and The Innocent –albumilta. Tavanomaisempaa bonusmateriaalia edustavat kiertueraportit ja haastattelut. Kiinnostavin pätkä näistä on Silja Linen Rockboat –risteilyltä. Haastattelussa yhtye valmistautuukin erittäin humalaiseen yleisöön ja uskon, että saamansa on pitänyt. Oi jospa oisin saanut olla mukana…
15.11.2005, Mika Penttinen |
|
