|
01. Solitude Man
02. 8 String Sweep
03. Sanctuary Heve
04. Continuous Fix
05. War Abysses
06. Stajness Klaus
07. Let The End Begin
08. Wings of Decadence
09. Ascension of Any Pound
10. Ways of Changes
11. L - Logical Slow Evolution, R - In Time
|
"The Master of Doom is back!" hehkuttaa levy-yhtiön bio. Kuulenhan minä että vanhakantaista, pikkuisen tunkkaista doomia on levyllä, ja välissä jotain avaruusromua. Nimi on kuitenkin minulle poserille outo. Pikaisesti tavoitetut genregurut vahvistavat miehen legendaksi, mutta arvioivat määräisen artikkelin pikkuisen uskalletuksi.
Metallinen materiaali kuulostaa suorastaan vinyyliltä tai patterimankalla pyöritetyiltä 20 vuotta vanhoilta kaseteilta. Laulajan ääni on anonyymin kimakka, ohuesti nasaali, ilmeisen konventionaalinen. Koskettimet pääsevät ulvomaan aina silloin tällöin, ja välillä kitaroillakin luodaan yhtäläinen painottoman tilan tuntu - ironista kyllä kun muuten on niin painavaa. Välissä on kuitenkin sitten modernimpia tuotoksia, joista tulee paikoitellen suorastaan noisehtavia mielikuvia. Pitkällä levyllä on myös hetkiä, jolloin en ole varma, hyppiikö cd-soittimeni vai ovatko satunnaisentuntuiset häiriöäänet ja rytmiset kompastelut tyylikeino (sekuntilaskuri kun näyttäisi toimivan ihan normaalisti). Olen tottunut siihen, että doom-piisitkin (tai varsinkin ne) etenevät väistämättä kuin maanvyörymä alusta loppuun, joten kokeilevampi vehtaaminen alkaa tuntua häiritsevästi siltä, ettei tässä nyt olla menossa hitaasti mihinkään. Myös jokunen kitarasankarisoolo kirvelee mieltä, kun henkilökohtaisesti hemaistun enemmän riffeistä. Noh, mielentilamusiikkiahan tämä on, jos mikään ja vaatii paneutumisen lisäksi oikean aaltopituuden.
Lopuksi todettakoon, että viimeinen piisi sisältää kaksi erikseen monona nauhoitettua kappaletta soimassa yhtä aikaa, joten kuulija pääsee leikkimään stereoitten kaiutinhanikalla.
Kenelle soittaisin: Vihkiytyneille ja skenestereille. (Johtunee pimeästä vuodenajasta, että mieleni tekisi myös kokeilla, miten hyvin mukaviin nuoriinmiehiin tepsii iskulause "läheks meille kuuntelee doomii?" joskin sitä voisi kokeilla kaiketi aika rajoittuneeseen osaan mukavista nuoristamiehistä)
Kenelle en soittaisi: Niille, joilla ei ole mitään taustaa raskaamman musiikin parissa. Niille, joilla on kiire.
20.01.2003, Leea Mäkelä |
|
