|
01. At First Light
02. Entrenched
03. The Killchain
04. Granite Wall
05. Those Once Loyal
06. Anti-Tank (Dead Armour)
07. Last Stand of Humanity
08. Salvo
09. When Cannons Fade
Kesto: 39:34 |
Kovasti tekisi mieleni kehua ja laskea Those Once Loyal yhdeksi vuoden 2005 parhaimmistoon, ellei jopa parhaaksi levyksi, ainakin death metalin saralla. Vaan levy-yhtiön markkinointikoneisto on tehnyt kaikkensa tuhotakseen kuuntelunautinnon audio stamp -häiröin keskeyttäen biisien kuuntelun lähes tasaisin väliajoin. Jos tunnelma onkin muuten katossa, keskeyttävät sen tehokkaasti "You are now listening to..." -välipuheet tässäkin tapauksessa ja liian monta kertaa.
Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna Bolt Thrower on tehnyt sen taas: uuden mestariteoksen entisten jatkeeksi. Pahaenteisellä introlla käynnistyvä levy muuttuu varsin pikaisesti jyriseväksi, tummäsvyiseksi sodan ja tuhon death metaliksi, josta kuitenkin löytyvät tutut ylpeys, kunnia ja rohkeus. Voisin viedä jopa väitteeni niin pitkälle levyn mahtavuudesta, että sanoisin tätä parhaaksi sitten maanmainion ...For Victoryn. Karl Willetsin paluu lauluihin ja yhdistettynä perinteiseen, mutta silti stagnaatiosta kärsimättömään Bolt Thrower -jyristelyyn osoittavat erinomaisesti paikkansa kappaleissa The Killchain, jossa on sitä jotain uutta, mutta kuitenkin tuttua, sekä levyn upeassa päätöksessä When Cannons Fade.
Tempo, kitaraliidit, laulu, murskaavat kitarariffit ja jopa "se tuttu Bolt Thrower -aloitusriffi" löytyvät levyltä, aivan kuten pitääkin ja faneille levy on silkkaa mannaa. Ehkä jopa se vuoden paras levy. Kun homma on vielä tehty rautaisella ammattitaidolla myös soundien ja muiden tuotannollisten seikkojen saralla, ei voi kuin huokaista helpotuksesta ja nauttia levyn upeista sävellyksistä. Ainoastaan nuo kirotut promoversion saastuttavat audio stampit pilaavat sen kuuntelunautinnon, jonka levystä voi saada vasta myyntiversiota kuunneltaessa.
Fanipoikahenki oli vahasti kuuntelukerroillani läsnä ja vaikka yritin räpistellä sitä vastaan, en voinut olla nauttimatta levyn jokaisesta hetkestä alusta loppuun asti, kuuntelukerta toisensa jälkeen. Sitäkin suuremmalla syyllä ottavat päähän häiriöt, jotka tekevät levyjen arvostelemisesta kaikkea muuta kuin nautinnollista. Siitä syystä pisteet menevät puoliksi levyn tunnelman pilaamisesta. Kiitos, Metal Blade. Tiedotteen mukaan levystä on saatavilla myös rajoitetun painoksen digipak-versio, joka pitää sisällään yhden bonusbiisin normaaliversiota enemmän.
11.11.2005, Serpent |
|
