|
01. Awaken, Arise
02. Everlasting
03. To Drown
04. A Soul Undone
05. Hollow Inside
06. In My Skin
07. A Dream's End
08. Beneath The Soil
09. Sleep of Reason
10. The Dying Light
11. Weight of Empathy
Kesto: 58:44 |
Kengururyhmä The Eternalin kakkoslevyä, Sleep of Reasonia, tuli odotettua kohtuullisen suurella mielenkiinnolla. Siinä missä osa kansasta lyttäsi yhtyeen viimevuotisen debyytin, The Sombre Light of Isolationin, geneeriseksi goottipoppidoomailuksi, merkkasivat monet bändin kirjoihinsa tunnelmallisen tarttuvana ja tumman raskaana rock-aktina. Fireboxille levyttävä orkesteri käväisi jopa jonkinasteisella maailmankiertueella soittaen muun muassa Hong Kongissa ja Helsingin Tavastialla. Tavallaan bändin musiikki ei ilmennä tätä ulkoista eksotiikkaa millään tavalla, sillä myös Sleep of Reasonilla on kyse 90-lukuisen brittiläisen melodoomin viemisestä popimpaan ja muutenkin pehmeämpään suuntaan.
Pari ensimmäistä kuuntelukertaa kertovat, että The Eternal on vienyt pop-viehätystään entistä pidemmälle hyläten samalla osan soundillisesta raskaudestaan. Tunnelma on kaikesta huolimatta edelleen tumma. Edelliseltä levyltä löytyvän Downin tapaisia instant-hittejä ei levyltä aivan löydy, mutta kuuntelukertojen myötä päitään alkavat nostaa sellaiset raidat kuin A Dream's End sekä The Dying Light. Etenkin ensin mainitussa on sellaista anathemaanisen rokkaavaa ulottuvuutta, joka ynnättynä erittäin tarttuvaan kertosäkeeseen toimii ainakin meikäläiselle. Yleisesti ottaen en olisi pistänyt pahitteeksi, vaikka bändi olisi heittänyt meininkiään vieläkin popimmaksi, sillä biisintekijä Mark Kelson tuntuu olevan parhaillaan juuri sointukulku- ja laulumelodiaosastoilla. Yltyessään raskaampaan raapimiseen The Eternal kuulostaa todellakin aavistuksen verran geneeriseltä. Onhan tämän alan hevimmän koulukunnan jutut tehty viimeisen vuosikymmenen aikana monin verroin paremmin, ja nykyisistä yrittäjistä The Eternalin edelle ennättää ainakin kourallinen pääosin eurooppalaisia ryhmittymiä.
Kaiken kaikkiaan, joko jo mainittujen yksittäisten kappaleiden kovuus on muihin raitoihin nähden täysin ylivoimaista tai sitten levylle on tarttunut useampikin täyteraita. Levy on käsittääkseni sävelletty verrattain lyhyessä ajassa, eikä sen sisältämä väri..., anteeksi, mustavalkokirjo ole siksi toivotun syvää laatua. Kuuntelukertojen myötä albumilta löytyy toki A Soul Undonen ja Hollow Insiden kaltaisia mukavanlaatuisia tunnelmarockeja, jotka paikoin tosin lähentelevät imelyyttä. Meikäläinen diggailee kuitenkin ties mitä kasariballadeja, joten imelyyden yliannosteluun ei tämä levy kohdallani kaadu. Sen sijaan se kangistuu turhan kapeaan kaavaansa. Tai sanotaan mieluummin, että pyrkimykset laajentaa tätä tunnelman, sokeroitujen melodioiden ja semiraskaan kitaroinnin liittoa osoittautuvat lähes hetimmiten varsin puolivillaiseksi pyristelyksi. Sen verran miellyttävästi albumin parempi puolisko kuitenkin pääkopan sisään poukkoilemaan jää, että Sleep of Reasonia voi hyvällä omallatunnolla kutsua erittäin tyydyttäväksi levyksi.
11.11.2005, Antti Korpinen |
|
