|
01. Silver Flame
02. Mistress of the Dark
03. Serpent’s Fire
04. Shine
05. Blue
06. Pray
07. Nightmare
08. Black Void Nirvana
09. Heart’s Blood
10. Night Reborn
|
Tenebre on sitten viime kuuleman seestynyt. Kansitaidekin täydentää vaikutelmaa: Nyt fiilistellään tummissa vesissä biletyksen sijaan.
Laulajan ajoittainen mutina liian matalalta tuo turhan terävästi mieleen eräänkin silmäluvun, mutta kumarrussuunta taitaa olla sittenkin enemmän yhteisten esikuvien puolella siellä vanhemmassa goottirokissa, johon kylmät ja ilmavasti helisevät kitarat viittaavat. Ja aiemmalta levyltä tuttua irstaamman kuuloista raspikurkkulauluakin esitellään sentään hiukan, vaikka säästeliäämmin. Jotenkin Tenebren savuisen seesteinen suuntaus on myös melodisempi ja kappaleet kiinteämpiä ja tasavahvempia. Tarttumapintaa löytyy enemmän, siinä missä Electric Hellfire Kissiltä mieleen jäi lähinnä nimikappale muitten vain unohtuessa ennemmin tai myöhemmin. Somasti soljuvan pinnan alla kuplii myös. Esimerkiksi Bluen letkeä semitanssikomppi oli piilotettu perusballadiin niin, että se pisti korvaan vasta useamman kuuntelun jälkeen, vaikka sen jälkeen tuntuukin olennaiselta osalta koko kappaletta. Parhaimmillaan Tenebre taitaa kuitenkin olla kuulostaessaan isolta ja jopa ilkeältä, kuten vaikka tämän levyn nimikappaleessa.
Kelpo levyn ovat tehneet. ”Ihan kiva”-asteelta on päästy kiinnostavammalle asteelle.
09.11.2005, Leea Mäkelä |
|
