|
01. Far at Helvete
02. Jag Spår Fordarv
03. Farsotstider
04. Host
05. Sjalavrak
06. Elddagjamning
07. Baldersbalet
08. Tiden Laker Intet
09. Untitled |
Thyrfing on yksi niistä bändeistä, joita ympäröi salaperäisyyden aura. Bändin julkaisutahti ei ole kovin kiivas, mikä tekee aina uudesta albumista faneille kiihkeästi odotetun tapauksen.
Farsotstider, englanniksi Times of Plague, on Thyrfingin ensimmäinen albumi yli kolmeen vuoteen edeltäjänsä, Vansinnervisorin jälkeen.
Jos et ole bändin musiikkia ennen kuullut, olet menettänyt jotain erityistä, muttet kuitenkaan täysin ainutlaatuista. Kyse on eeppisestä viikinki/pakana-metallista, jossa on vivahteita myös kansanmusiikista.
Karkeasti tulkitut lauluosuudet vedetään ruotsiksi, mikä ei ainakaan minua haittaa lainkaan. Tiedänhän minä muitakin ruotsiksi laulavia bändejä, kuten Suomen hurjapäisen Finntrollin ja suurenmoisen Moonsorrow'n - joka tosin luonnollisesti esittäytyy äidinkielellään suomella. Musiikista ja vokaaleista löytyy paljon korvaa miellyttäviä koukkuja, minkä lisäksi pauhataan tarvittaessa hyvinkin raskaasti ja brutaalisti.
Parin kuuntelukerran jälkeen levyn varsinainen sisältö alkaa kuoriutua, mikä paljastaa kuuntelijalle rikkaan ja kuuntelua kestävän albumin. Kyse on levystä, jolta voi aistia sitä samaa tunnetta, jota miehet vuosisatoja sitten aistiva valmistautuessaan taisteluun. Etenkin levyn kertosäkeet ovat kuin satavuotisia sotamarsseja.
Levystä ei löydä juurikaan valittamisen aihetta, vaikka itse olisin mieluusti kuullut yhden todella eeppisen, pitkän sävellyksen, sillä tällaisenaan levy on omaan makuuni hieman turhan pikainen.
Myös levyn tuotannosta, vaikkei huonoa laatua olekaan, puuttuu se tietty potku ja autenttisuus, jonka mm. Moonsorrow'n sotapoikarykmentti on onnistunut parilla viimeisimmällä levyllään saavuttamaan.
Thyrfing are one of those bands that have a mysterious edge to them. They don’t release albums very often, so when they do, they is always a great sense of excitement and anticipation amongst their fans.
Farsotstider, or in English, ‘Times of Plague’, is Thyrfing’s first album in over 3 years,
Since the excellent, ‘Vansinnervisor’ album.
If you're new to the music of Thyrfing, then your in for something special, but not quite
as unique as one might think. Epic sounding Viking/pagan metal, with a touch of folk, best sums up what Thyrfing are about.
The very rough vocals are sung in their native Swedish tongue, but that’s not a problem for me at all. I am familiar with other bands that sing in Swedish, those crazy Finns, Finntroll and the colossal Moonsorrow, who of course sing in their native Finnish language. There are plenty of vocal and music hooks to appease the ears, this combined with the usual heaviness and brutality, when needed of course.
After a couple of listens the layers start to be peeled away and an album with substance and staying power comes to the forefront. It’s an album that you could imagine being played centuries ago as men prepared for battle. The chorus of many songs could be sung by warriors as they marched on to war.
Not much to complain about here, perhaps the album is lacking one truly huge epic lengthy song, as the album is all over way too quickly for my liking.
The production, while not bad by modern standards, does lack that punch and pristine that fellow metallers, Moonsorrow, seem to have achieved on their recent albums.
21.11.2005, Graham Boyle |
|
