|
01. Can't get Enough
02. Regain your Crown
03. Look Out
04. Friend
05. Born to Rock
06. Old
07. Girls Girls
08. On the Run
09. Angel
10. Make it Home
11. Don't Care
Kesto: 37:48
|
Heti levyn alusta tulee riffistä fiilis että olisi kuuntelemassa Ozzy Osbournen 80-luvun loppupuolen levyä. Kun solisti pääsee ääneen, deja-vu -tunne voimistuu. Skeptinen mies ottaa levyn koneesta ja tarkistaa asian. Mitä pirua, levyn kannessa lukee Hellfueled? Ei voi millään olla, eihän tällaista plagiaattia ja tyhjänpäiväisyyttä kukaan artisti kehtaa julkaista. Uskottava se on - kyseessä on kuin onkin itsenäinen orkesteri ja levy Born II Rock on heidän kolmas albuminsa.
Hellfueledilla ei ole mitään omaa, vain Zakk Wylden jämäriffit ja levyllinen Ozzyn B-puolien tasoisia biisejä. Biisit eivät herätä minkäänlaisia tuntemuksia, ellei ohimenevää säälin tunnetta muusikoita kohtaan sellaiseksi lasketa. Biisit ovat pelkkää lainaa alusta loppuun, kaikki kliseet on käytetty niin tehokkaasti hyödyksi, ettei yksikään entuudestaan tuttu riffi tai melodia pääse käyttämättä jäämään. Kun tähän lisätään levyn lyriikat, ärsytyskynnys ylittyy reippaasti. Lyriikka on kielellisesti sitä mitä peruskoulun aikaisisissa bändiviritelmissä kuulee eikä järkevää sanottavaa tunnu solistilta löytyvän koko levyn aikana. Solisti mouruaa kuin kissa kaivossa, on aika hirvittävää kuunnella kun tyhjänpäiväisiä sanoja on yritetty sovittaa melodioihin, pitkää nuottia joutuu kuuntelemaan huomattavan paljon.
Suoraan sanoen ihmetyttää että minkälainen yhtye tämmöisen levyn päästää lävitse. Toisaalta myös kummastuttaa se, että tälle on jostakin löytynyt levy-yhtiökin. Ei aivan äkkiä uskoisi, että tämänkaltaista musiikkia joku julkaisi tai rahoittaisi, enkä kyllä minkäänlaista ihmisryhmää keksi joka ostaisi. Itse en maksaisi hiluakaan levystä, jonka ainoa meriitti on se, että levyn tekninen tuotanto ei ole täydellisen paska. Vaikka kyseessä onkin täysin sävytön ja mitäänsanomaton levy soundillisesti, valitettavasti levyn materiaalista saa kuitenkin selvää niinkin paljon, että sen sisällöllisen mitäänsanomattomuuden pystyy helposti toteamaan.
Pitkästä aikaa eteen sattui levy, jonka materiaalista ei keksi mitään hyvää sanottavaa. Born II Rock edustaa juuri sitä kaikkea puhtaimmillaan, joka teki huonosta kasarista huonoa kasaria. Toisaalta sen avulla pystyy kalibroimaan oman makunsa niin, että kaikki keskimääräinenkin kuulostaa jo selkeästi paremmmalta. Katsotaan sitten ensi levyn kohdalla, ehkäpä sitten Hellfueled on saanut aikaan itseltään kuulostavan levyn.
03.11.2005, Turkka Holmqvist |
|
