|
01. The Crimson Minority
02. Le Fleur Noir
03. Necronova
04. Pandemonic Opium Night
05. Capricorn Years
06. A Visionary's Trip
07. Lullabye
08. L'inverno dell' anima
Kesto: 47:40 |
Jos italialainen Necroart jo nimensä puolesta kuulostaa punaisen puupennin väärtiltä bändiltä, sitä se on myös musikaalisesti. Iloisen nomen est omen -havahtumisen jälkeen on aika viipaloida bändin sisältö palasiksi tarkempaa tarkastelua varten.
En viitsi suotta edes mainita saatekirjeen viitebändejä Necroartin suhteen, sillä niillä ei käytännössä ole mitään tekemistä tämän sekstetin kanssa. Kesällä 1999 perustetun bändin debyyttialbumi The Opium Visions on kolmivarttinen matka melodisen ja kosketinvetoisen metallin parissa, johon on ympätty mukaan pari ämpärillistä hämyilyä, diipailua ja tekotaiteellista moskaa. Myönnettävä toki on, että soittotaitoa näiltä kavereilta löytyy, mutta sävellyspuolesta en lienekään aivan yhtä varma.
Teoriassa levyn melodisesta linjauksesta löytyy hienoisia death metal ja black metal -vivahteita, mutta ihan yhtä hyvin sormea voisi heilutella minkä vaan kosketinvetoisen tunnelmametallibändin suuntaan. Oli tyylisuuntana sitten mikä tahansa, ovat levyn kappaleet pääsääntöisesti demotasoista kuonaa, joka etsii vielä muotoaan ja kaipaisi runsasta hiontaa useallakin saralla.
Vaikkei levy soundillisesti täyttä kuraa olekaan, on jälki ainakin allekirjoittaneen korvaan kovin keskeneräisen kuuloinen. Soundimaailma kuulostaa lähinnä nykyajan mittapuun mukaisesti keskitasoiselta demolta, jossa kaikki on jotakuinkin kelvollisesti, muttei mikään ole hyvin. Soittimet erottuvat toisistaan ja muuta perusmukavaa, mutta jälki on hiomattoman oloista, aivan kuin kiinnostus touhuun olisi lopahtanut kesken kaiken. Laulajan puhtaista ja rääky-karjuntalaulusta koostuvat osuudet ovat menettelevästi purkitettua kamaa, mutta kaikkiaan tuhannet kerrat kuultua bulkkitavaraa.
The Opium Visions on lyhyesti sanottunua kehnohkoa jämätavaraa, jota olisin luullut pelkän musiikin perusteella demoksi. Tässä puussa on niin paljon hiomista, etten edes uskalla arvata bändin urakehitystä, saati toivoa sellaista.
03.10.2005, Serpent |
|
