|
01. Capture
02. Release
Kesto: 43:18 |
Khanate on erittäin vaikeaa musiikkia. Se ei itse asiassa edes lokeroidu musiikiksi, vaan on ennemmin jonkinasteista tunnekuohua. Koleaa, sairasta, elotonta ja ahnasta - Khanate on tätä kaikkea. Bändi on aiemmin julkaissut pari levyä oman kulttilafkasuosikkini, Southern Lordin, kautta, ja bändin debyytiltä löytynyt kappale Torching Kroviev saikin minut ymmärtämään sitä piruparkaa, jota ollaan juuri heittämässä ikituliseen pätsiin. Silloin tajusin, että helvetti todellakin on olemassa.
Kuinka Khanaten kaltainen bändi tai Capture & Releasen kaltainen julkaisu sitten pitäisi arvottaa? Levyltä löytyy kaksi verkkaista kidutuspätkää, jotka molemmat kestävät noin 25 minuuttia. On kai sanomattakin selvää, etteivät biisit rokkaa tai groovaa missään mielessä. Levy, jolla käsittellään jonkun sairaan paskiaisen kidnappausfantasioita, pistää kuuntelijan voimaan pahoin. Kuvitelkaa nyt ihmisolentoa, joka lukitaan kolkkoon kellariin vain sen vuoksi, että joku mielenvikainen saa suorittaa hänelle ties mitä hirmutekoja ennen kuin lopulta katkaisee tämän ihmisen ohuen ja virttyneen elämänlangan. Todellakin, tämä on oksettavaa.
Jos siis haluat voida pahoin niin mahasi, tunteidesi kuin ajatuksiesikin välityksellä, pistä tämä levy soittimeen. Mitä todennäköisemmin päädyt painamaan stop-nappia ennen puoliväliä, jos ei muuten niin pienen hengähdystauon ajaksi. SUNN O))):n maailmaan pääsen kyllä sisälle, mutta portit Khanaten vastaavaan ovat minulle ainakin vielä suljetut. Tämä tavara on niin ahdistavaa, ettei sitä pysty kunnolla kuuntelemaan. Mutta eihän minun sanaani kannata uskoa. Jos ei riskejä ota, ei voi mitään saavuttaakaan...
Numero jääköön antamatta, sillä tätä albumia on mahdoton arvostella.
Khanate is very difficult music. It's actually beyond being classified as music, it's mood food. If anything is bleak, tortured, sick, lethargic and gluttonous, it's Khanate. Having released a couple of albums for one of my favorite cult labels Southern Lord, Khanate's debut featured a song called Torching Kroviev that felt so insanely close to some poor soul being burned alive in a furnace that this band had me convinced from the get-go that there is indeed a Hell.
How do you measure an artist like Khanate and an album like Capture & Release? These two sluggish torture sessions last around 25 minutes a piece and do not rock or groove in any way, shape or form. Dealing with subject matter about some sick fuck kidnapping somebody and locking them in their basement as they perform all manner of unspoken abominations to the victim before finally draining their lifeblood and ending the sordid chapter, Capture & Release is nauseous listening. Yes, that's the best way to put it: Nauseous.
If you want to feel absolutely sick to your stomach, emotions and head give this album a spin and chances are you'll press the stop button at least half way through, if for nothing else then just for a break of fresh air. Whereas I can get into SUNN O))) I cannot quite get into Khanate in the same way. This stuff is so oppressing that it kills the listenability of the product. But hey, why take my work for it? Take your own chances...
No score, cannot be classified.
05.10.2005, Starbuck |
|
