|
01. Feel It
02. Creeper
03. Pretty Fire
04. Go Away
05. Tell Me Why
06. Don’t Cry
07. Screecher
08. Come On
09. Light after Light
10. Nothing Nowhere
11. Badream
12. House of Ill Trepidation
Kesto: 45:21
|
Jakalope on söpö pienisarvinen mielikuvituseläin, joka on kuolemassa sukupuuttoon. Jakalope on myös yhtye, joka on aloittelemassa vasta uraansa, mutta jonkinlaista söpöyttä on tästäkin löydettävissä – kuten myös pistävät sarvetkin.
Yhtye starttasi vuonna 2003 muun muassa Nine Inch Nailsin, Marilyn Mansonin ja David Bowien kanssa yhteistyötä tehneen Dave Ogilvien aatoksista, ja ajan myötä mies sai kerättyä kasaan oikean leegion sekä elektron että rockin pioneereja ja kärkinimiä. Näillä eväillä syntyi tämä kaksitoista biisiä sisältävä debyyttilevy It Dreams, joka on runsaasta osanottajakaartista huolimatta varsin yhtenäistä ja mukavasti soljuvaa materiaalia. Vahvimmat siteet bändillä tuntuukin olevan Skinny Puppyyn ja miksei Depeche Modeenkin, joiden tavoin myös Jakalope nitoo yhteen orgaanisia soittimia elektronisiin rytmeihin. Biisit ovat siis pääpiirteittäin samettisenpehmeää poprockia, joka on venytetty laajemmalle alueelle tuhdin industrial-piikin voimin.
Lopputulos on yhtenäinen. Taustat on tyylitajuisesti luotu, ja tunnelmaa löytyy yönomaisesta minimalismista (Tell Me Why) surraavaan syntikkarykmenttiin. Perinteisiä ratkaisuja vierastetaan, mutta minnekään liian avantgardistisille poluille ei kuitenkaan hairahduta. It Dreams sopisikin vallan mainiosti gootti-henkisten bileiden tanssilattialle niin menopalojen kuin hitureiden osalta.
Suurimman osan huomiosta Jakalopen kohdalla varastaa laulaja Katie B., jonka hehkeässä äänessä on popmaista keveyttä ja pehmeyttä, mutta nainen paljastaa tilanteen tullen terävät kyntensäkin. Katie B:tä tukee myös paikoittaiset mieslaulut, jotka etenkin kertosäkeissä hyökkäävät takavasemmalta. Muusikkojen tähtikaarti (muun muassa Trent Reznor ja Monster Magnetin Phil Caivano) pysyvät kiltisti Ogilvien ruodussa, eikä mitään liikoja sooloiluja kuulla. Tämä on sinänsä harmi, sillä It Dreams on liiankin sovinnainen levy. Vaikka särmää puskeekin joskus kasvoille, turha himmailu pistää puuduttamaan, eivätkä kolmen minuutin kieppeissä pyörivät kipaleet oikein riko perususvailun verhoa. Kevyen sähkörockin ystäville levyn uskon toimivan. Ja loppuun vielä papukaijamerkki Vincent Marconen upealle kasveja ja elämiä sotkevalle kansitaiteelle!
30.09.2005, Antti Klemi |
|
