|
01. Chaos Unleashed
02. Nemesis (The Last Chapter of Hope)
03. My Heart Is Ice
04. Fire of Catharsis
05. The Serpent-kiss
06. Ode an den Schmerz
07. Fear My Vengeance
08. Edifying Agony
Kesto: 45:26 |
Itävaltalaisen Sanguisin toista täyspitkää levyä, Infernum Infinitum, voisi helposti erehtyä luulemaan ruotsalaisen Dark Funeralin hengentuotteeksi. Kirkkaasti soivat ja synkät kitaramelodiat pääasiassa nopeasti tuotettuna ja hyvin samankaltainen soundimaailma eittämättä tuovat edellä mainitun pitkän linjan ruotsalaisaktin, vaikkei Itävallan nelikkoa kopiobändiksi kehtaisikaan kutsua.
Vaikka bändi ei omaperäisyydellä ja ennennäkemättömyydellä pääsekään herkuttelemaan, on levy kauttaaltaan hyvin ja tarttuvasti sävelletty, eikä levyn soundejakaan voi huonoksi moittia. Pääpaino levyn tempossa on nopean puolella, vaikka mukaan on toki mahdutettu hieman rauhallisempiakin osuuksia. Riffit pursuavat synkänmustaa melodiaa juurikin edellä mainitun ruotsalaisbändin hengessä ja melodioita vieroksuville Infernum Infinitum lieneekin lähinnä allergisia reaktioita aiheuttava. Ironiaakin on mukana sen verran, että Sanguisin tekelettä voi helposti pitää parempana kuin Dark Funeralin myöhempää tuotantoa, niin samantapaisia kuin bändit tyyliltään ovatkin.
Helposti tarttuvien kappaleiden tukijaloiksi on hiottu selkeät ja kirkkaat soundit. Kitaramelodiat ovat kirkkaat ja samalla kuitenkin voimakkaat, eikä bassoakaan ole unohdettu taustalle liian hiljaiseksi seinäruusuksi. Rumputyöskentely niin ikään erottuu hyvin, mutta kuulostamatta konemaiselta tietokoneroskalta. Tyypilliseen tapaan, mutta musiikkinsa nähden hyvin toteutetut rääkylaulut ovat lukemattomia kertoja kuultua perushuttua, joskin mukaan on saatu pari pakollista örinäkohtaakin. Tuskin tämän enempää voi enää ruotsalaiseksi melodiseksi black metaliksi edes mennä olematta kuitenkaan kotoisin Ruotsista.
Infernum Infinitumia voi suositella ja olla suosittelematta täsmälleen samoista syistä kuin saman tyylisuunnan muita bändejä, oli kotimaana sitten läntinen naapurimme tai ei. Niille, joille 90-lukulainen melo-BM on se kovin juttu päällä maan, on tämäkin teos ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
10.10.2005, Serpent |
|
