|
01. Monolith of Doubt
02. For the Time Being
03. Forlorn Hope
04. Imperfect Tenses |
Jo ensitahdeista kuulee että erään Keski-Euroopassakin hyvin tunnetun suomalaisen oopperahevibändin hollantilainen pikkuserkku on löytynyt. After Forever-yhtyeen Monolith of Doubt-sinkku on nimittäin lähes puhdasverinen metalliooppera minikoossa. Jumalaisen äänen omaava laulajatar Floor Jansen kuulostaa Nightwishin Tarja Turusen kauan kadoksissa olleelta Euroopan-siskolta ja päin vastoin. Nightwish ja After Forever ovat tavanneet yhteiskiertueen merkeissä ympäri Eurooppaa, joten sikälikin vertailukohtia löytyy.
Musiikkityyliä voinee luonnehtia pahemmin erehtymättä nimen omaan oopperametalliksi isolla Å:lla ja vaikka monella nouseekin karvat pystyyn, kannattaa tämä bändi ehdottomasti tsekata.
Mikään ensikertalainen oopperametallin parissa After Forever ei suinkaan ole, vaan bändiltä on julkaistua aikaisemmin jo kaksi pitkäsoittoa, jotka pääsivät tämän uusimman sinkun myötä ostoslistani kärkisijoille. Bändi on siis jonkinlainen veteraani omassa luokassaan, vaikka bändin jäsenten keski-ikä pyöriikin parinkympin tienoilla. Nuoruudesta huolimatta nimet Sander Gommans ja Mark Jansen kannattaa pistää korvan taakse biisintekijämielessä. Kappaleista kuultaa läpi gootti-, proge- ja klassisia vaikutteita, mutta kokonaisuus pysyy hienosti läjässä. Lienee sanomattakin selvää, että näin klassista osastoa pitää kuunnella useampaan kertaan ennen kuin paketti aukeaa kuulijalleen.
Kuunnellessani singleä ensimmäisen kerran oli välillä vilkaistava levyn kansitekstejä varmistaakseni etten suinkaan kuuntele esim. Carl Orffin Carmina Buranaa, vaan metallia Alankomaista, sillä taustojen massiivisuus sai eräät tietyt nahkapussukoihin säilötyt miehiset elimeni kutistumaan ekstaasista. King Diamondin levyt on kaikesta päätellen tarkoin kuunneltu. Eritoten neljän biisin singleltä mieleen jää viimeinen raita, Imperfect lenses -viisu, jota voisi esittää Oopperatalolla vaikka joka päivä. Itse asiassa singlen kaikki neljä kappaletta ovat niin taidokkaasti soitettua, laulettua ja tuotettua tavaraa että se kelpaisi vaikka linnan juhliin. Jos ei tästä sinkusta mitään muuta jää mieleen, niin ainakin biisintekijät ja sopraano Floor Jansen ansaitsevat kunniamaininnan tätä kuunnellessa. Oopperaa, tai ei, metallinen sointi ja tuplabasarimäiske riittää kyllä ylläpitämään mielenkiinnon karummankin metallistin kuuntelussa.
23.01.2003, Jussi Wirtanen |
|
