|
CD1:
01. In Your Honor
02. No Way Back
03. Best Of You
04. Doa
05. Hell
06. Last Song
07. Free Me
08. Resolve
09. Deepest Blues Are Black
10. End Over End
CD2:
01. Still
02. What If I Do ?
03. Miracle
04. Another Round
05. Friend Of A Friend
06. Over And Out
07. On The Mend
08. Virginia Moon
09. Cold Day In The Sun
10. Razor
|
Foo Fighters on kulkenut pitkän matkan ”bändistä, missä on se Nirvanan rumpali” rock-maailman tunnistettavaksi kulmakiveksi. Liekö sitten mammuttisyndrooma vaivannut uudella levyllä In Your Honour, sillä paketti on tuplasti isompi tarjoten yhden osion rokkia ja toisen rauhallisempaa tunnelmointia.
Otetaan ensiksi käsittelyyn levy numero yksi. Rokkipuolella Foo Fighters taitaa tarttuvan mutta asenteikkaan sävellystaidon, ja pieniä hittejä on tämäkin levy pullollaan. Homma potkaistaan kuitenkin alkuun marginaalisemmissa merkeissä: nimibiisissä on Killing Joken (jonka uusimmalla levyllä FF:n laulaja/kitaristi Dave Grohl kävi soittamassa rumpuja) ja muiden 80-luvun tummien post-punk –bändien raskasta junnaavuutta. Radiosoittoakin rutkasti saaneet Best of You ja DOA nousevat ensimmäisinä esiin menevästä biisimateriaalista, mutta löytyy levyltä muitakin tarttuvia kappaleita, joissa voi aistia yhtyeen energisen ja ilottelevan soiton. Miinus kuitenkin lankeaa aloituksen lupausten lässähtämisestä. Vaikka In Your Honorin rock-puoli onkin kelpoa tavaraa, enemmän yllätyksiä ja massiivisuutta toivoin bändin pakasta löytyvän.
Osa kaksi on sitten siis rauhallisempaa tavaraa. Taas avausveisu on vahva: Still tunnelmoi jossakin Nirvanan ja Nine Inch Nailsin välimaastossa taustasuhinoineen ja lakonisine kitaroineen. Tämän jälkeen levy muotoutuu jonkinlaiseksi bändin yhteiseksi leikkikentäksi, joka sisältää niin grunge-angstia, energisiä rallatuksia ja paljon muuta. Tunnelma tiivistyy herkimmäksi Virginia Moonissa, jonka jazz-mausteita on saatu vahvistamaan Norah Jones. Myös hienosti mandoliinein ja harmonikoin tuettu Another Round sekä päätöskappale Razor ovat vahvoja ja paljonpuhuvia kipaleita.
In Your Honour pitää siis Foo Fightersin tiukasti – joskin hieman yllätyksettömästi – kansainvalisen rock-liigan kärkisijoilla. Ykköslevy on yhtä hyvä kuin edellisetkin, ja kakkoslevy tarjoaa vanhoille faneille uudenlaista näkökulmaa. Uutta ja vanhaa ja hieman lainattuakin – mitä sitä muuta pyytämään?
30.09.2005, Antti Klemi |
|
