|
01. Tornado - Introduction
02. Can't Catch Me
03. Out of Sight
04. Silence Grows
05. I'm Not Ace
06. Baby It's You
07. Crowpack
08. Can't Keep a Secret
09. Shine Baby Shine
10. We Share
11. The Reaper Never Fails
12. Last Track
13. I Give You My Blood
14. Romeo
|
Ensiksi pelästyin, että The Barefoot Brothers on minulta aivan ohi korvien, mutta näin ei onneksi ollut: pari vuotta sitten tämä seitsemän vuotta hiljaiseloa viettänyt yhtye aktivoitui Kickstart-festivaaleilla Jyväskylän Lutakossa, ja hyvinhän tämä rokuryhmä estradilla svengasi.
Nyt paluu parrasvaloihin on vieläkin vakavalaatuisempaa, sillä bändi on putkauttanut ulos viidennen pitkäsoittonsa - debyytti näki päivänvalon jo vuonna 1992. Vaikka aiemmat levyt eivät tuttuja olekaan, en usko vanhan koiran keksineen uusia temppuja. Musiikki on rentoa 70-lukuhenkistä rokkailua, joka ei modernimpien rytmiryhmien tavoin kaahaa urku auki säröisen kitaravallin tahdittamana, vaan konkarin otteella näppäilee esiin toimivia menopaloja.
Rehab Convention on levy, jota mieluusti kuuntelee myöhäisillan hämyssä. Levy ei uneta, vaan pitää mielenkiinnon yllä pienin jipoin ja tunteikkain soittosuorituksin. Alkuun on isketty - hieman yllätyksettömästikin - Intia-henkinen instrumentaali Tornado, jonka jälkeen hötkyilemättömät rokkiviisut ja kepeät utuilut seuraavat toisiaan. Etenkin kevyempi materiaali on nautittavaa kuunneltavaa, ja laulaja Markuksen käheästi hehkuva ääni sopii biiseihin mainiosti. Timakoimmissa rokkailuissa ei bändi ole aivan parhaimmillaan; jotenkin aika on ajanut ainakin muutaman sentin näiden kappaleiden ohitse.
Levy ei ole mikään yllätysten aarreaitta, mutta muutoin The Barefoot Brothers tekee tyylikkää comebackin. Kokemus ja soiton ilo kietoutuvat yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi, jonka kruunaavat hienot kappaleet.
25.09.2005, Antti Klemi |
|
