Kansitaide Spock's Beard
Gluttons For Punishment – Live in ´05
2CD
[ InsideOut ]

( 9 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
CD1:
01. The Ballet Of The Impact
02. I Wouldn't Let You Go
03. Surfing Down The Avalanche
04. She Is Everything
05. Climbing Up That Hill
06. Letting Go
07. Of The Beauty Of It All
08. Harms Way
09. NWC
10. The Bottom Line

CD2:
01. At The End Of The Day
02. Ghosts Of Autumn
03. Gibberish
04. As Long As We Ride
05. The Light
Harvemmin minkään muun livelevyn julkaisua on tullut odotettua yhtä suurella uteliaisuudella ja mielenkiinnolla kuin Spock´s Beardin Gluttons For Punishmentia. Sen jälkeen kun yhtyeen voimamoottorina toiminut Neal Morse kääntyi uskoon ja erosi Spock´s Beardista, otti revohkan kehityskulku lievää takapakkia. Morsen ero tapahtui samaan aikaan kun porukka oli saanut valmiiksi konseptituplansa Snow (2002), ja tuolloisten haastattelujen perusteella yhtye olisi mielellään lähtenyt tien päälle esittämään uutta luomusta. Toisin kävi, ja päästäkseen takaisin konserttilavoille jäljellejääneen yhtyeen oli löydettävä identiteettinsä niin demokraattisena yhtyeenä kuin säveltäjinä.

Halu esiintymislavoille ruokki yhtyettä luomaan lyhyessä ajassa kaksi levyä, Feel Euphoria (2003) ja Octane (2004), joilla Spock´s Beard teki ns. ”genesikset”. Sen sijaan, että yhtye olisi ryhtynyt etsimään uutta jäsentä Neal Morsen tilalle, astui rumpali Nick D´Virglio patteristonsa takaa esiin ja otti paikan solistina ja porukan nokkamiehenä. Sen minkä Nick D´Virglio hävisi Neal Morselle kappaleidentekijänä, hän voitti huomattavasti lahjakkaampana solistina.

Vaikka Spock´s Beard ei kahdella viimeisimmällä studiokiekollaan ole yltänyt samalle tasolle kuin mihin kuulijat olivat tottuneet Neal Morsen aikana, ei yhtye ole menettänyt tippaakaan vetovoimastaan taitavana keikkabändinä. Meille skandinaaveille Spock´s Beardin keikat ovat harvinaista herkkua ja tässäkin suhteessa Gluttons For Punishment on odotettu dokumentti bändin nykykunnosta.

Monien muiden yhtyeiden tavoin, jotka omaavat laulavan rumpalin, Spock´s Beard on kiinnittänyt kiertuekokoonpanoonsa ulkopuolisen rumpalin. Pestin saaneen Jimmy Keeganin ansiosta Nick D´Virglio on pystynyt täysipainoisesti heittäytymään konserteissa Neal Morsen kantamaan rooliin ryhmän keskipisteenä ja multi-instrumentalistina.

Olkoonpa Feel Euphorian ja Octanen materiaali sitten miten epätasaista, osoittaa Gluttons For Punishment, että keikkatilanteessa kappaleet toimivat erinomaisesti istuen hyvin Neal Morsen kirjoittaman vanhan materiaalin rinnalle. Kappaleista kuulee miten innoissaan yhtye on uudesta materiaalista ja jo pelkkä into esittää kappaleita yleisön edessä karistaa sävellysten heikkoudet pois.

Gluttons For Punishment alkaa rohkeasti Octanen aloittavalla seitsenosaisella kappaleryppäällä A Flash Before My Eyes, joka kulkee studioversiota paremmin. Samaa voi sanoa myös muista Octanen kappaleista As Long As We Ride ja NWC, joista ensin mainittu rokkaa vastustamattomasti, jälkimmäisen instrumentaalinumeron kehkeytyessä huimaksi fuusioilotteluksi esitellen yhtyeen rumpaleiden taitoja.

Feel Euphorialta settilistaan on päätynyt levyn kaksi vahvinta kappaletta, The Bottom Line ja Ghosts Of Autumn, joista jälkimmäinen lukeutuu Spock´s Beardin tuotannon huippuhetkiin. Vastaavasti jälkimmäisestä kappaleesta kehkeytyy koko tuplacd:n kohokohta, jossa Alan Morse loistaa sydäntä riipaisevan kauniissa loppusoolossa.

Luonnollisesti Spock´s Beard ei voi tyystin sivuuttaa Neal Morsen rustaamia kappaleita, sillä juuri niistä yhtye tuli alkujaankin tunnetuksi. On ihailtavaa, ettei yhtye ole kasannut settilistaansa vanhojen Neal Morse-palojen varaan, vaan se on harkiten valinnut entisen nokkamiehensä ajalta kolme kappaletta, Harm´s Way, At The End Of The Day ja The Light. Yhtä paljon kuin niissä kiteytyy Neal Morsen persoona, kappaleet kuvastavat myös mistä Spock´s Beardin hengessä on kysymys. Luultavasti faneja kaihertanut pelko siitä miten nykykokoonpano pystyy esittämään vanhat kappaleet ilman vanhaa nokkamiestään väistyy uusia tulkintoja kuunnellessa. Vaikka tiesinkin Nick D´Virglion olevan joustavaääninen solisti, en minäkään osannut odottaa hänen taipuvan kuulostamaan The Lightilla erehdyttävän paljon Neal Morselta.

Feel Euphorian ja Octanen hetkittäisistä valopilkuista huolimatta olin jo ehtinyt tuudittautua ajatukseen, ettei Spock´s Beard enää pystyisi kampeamaan itseään samalle tasolle kuin aikana jolloin bändi loihti sellaiset klassikot kuin The Light, Beware Of Darkness ja V. Gluttons For Punishment kuitenkin valaa uskoa, että Spock´s Beard saattaa vielä onnistua siinä. Kunhan se vain saisi siirrettyä esiintymisintonsa tuleviin sävellyksiinsä.

18.09.2005, Kalevi Heino
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Brief Nocturnes and Dreamless Sleep
Brief Nocturnes and Dreamless Sleep
[ CD ]
The X Tour Live
The X Tour Live
[ 2CD ]
X
X
[ CD ]
Live
Live
[ DVD ]
Spock's Beard
Spock's Beard
[ CD ]
http://www.spocksbeard.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 3991
Palaa »