Nykyään on varmasti vaikeaa olla naislaulajalla varustettu metallibändi, jonka musiikin ainakin pitäisi vedota suurempiinkin massoihin. On varmasti rankkaa jos sydänverellä sävelletyt teokset leimataan Evanescence-kopioiksi tai vuosia vaivalla hiottu albumi jää kiteeläisen ihmeviisikon uusimman teoksen jalkoihin. Xandrian uusin on juuri tällainen tapaus: mahtipontista ja dramaattista metallia sekä popmelodioita yhdistelevään keitokseen on luonnollisesti lisätty myös persoonaton naislaulaja. Kitarat ovat genren perinteiden mukaisesti ainoastaan komppaamassa ja levy sisältää myös aina yhtä muodikkaita konesoundeja. Albumin nimen lupailemat Intia-vaikutteet loistavat onneksi poissaolollaan.

Kaikki on kunnossa, mutta yksikään nuotti tällä albumilla ei onnistu oikeasti herättämään kuuntelijaa. Levy on koreaa kuultavaa, mutta lähemmässä tarkastelussa se osoittautuu täysin sisällöttömäksi.