|
01. Intro
02. Hour of Joy
03. Inside
04. This Unreachable Mess
05. The Unknown Is Searching the Unfound
06. Kill the Silence
07. Circle Of Power
08. When Shadows Dance in Light
09. Captured by the Colour of Faith
10. Perception of Feelings
11. You're Setting Fire
12. Stop Drawing
13. The Show Must Go On
|
Saatekirjeen sisältämät “selling pointsit” ovat aina luku sinänsä: moni yhtye olisi näiden kaunisteltujen faktojen valossa valmis maailmanmaineeseen ja miljoonamyyntiin, mutta totuus on usein paljon karumpi. Morning näyttää myös paperilla paljon paremmalta kuin tositilanteessa: tunnelmallisen metallin uusi toivo, uskomaton laulajatar, loistava kansitaide, masterointi yhdessä Euroopan parhaimmista studioissa ja niin poispäin.
No, kansitaiteen voi jokainen silmät omistava tarkastaa itse tuosta vierestä. Musiikin puolesta en taas lähtisi kaikkein kultaisinta lippua hulmuttamaan. Tämä hollantilaisyhtye on kieltämättä alkuajan The Gatheringinsa kuunnellut, mutta missä Morningin kuuluisammat maamiehet ja -nainen pystyivät moni-ilmeiseen ja vaihtelevaan tunnelmointiin, pysyttelee Morning Hour of Joylla turvallisen bassarinaputuksen ja tasaisesti etenevän riffittelyn maailmassa. Nimensä mukaisesti tunnin mittaiseksi venytetty Hour of Joy sisältää kieltämättä syvällisempiäkin hetkiä kuten hienosti hiljaisuudesta taivaan porteille kasvavan Kill the Silencen, mutta kun on jo 40 minuuttia kuunnellut urkujen huminaa ja loppuun kaluttua kitaravallia, katoaa tummuus yhtyeen musiikista kuin liiassa käytössä kuluneesta samettitakista.
Laulaja Saskia von Heugten on kuitenkin luku sinänsä. Tämä promokuvissa muikeileva nainen ei jää pelkän enkelikuorolaisen tasolle, vaan iskee harmaisiin sävellyksiin rutkasti dramatiikkaa ja revittelyä. Harmi vain, että kaikkea musiikin puutteellisuutta hänkään ei pysty paikkaamaan, ja siksi monessa kohtaa laulun tehtävänä on vain kellua irrallisena laiskanpulskean kitaroinnin päällä. Plussan voi kuitenkin Hour of Joylle iskeä Queen-coverista The Show Must Go On, missä von Heugten tekee hurmaavaa työtä.
Uudesta toivosta ei siis voida Morningin kohdalla puhua vaan enemmänkin arkisesta jatkumon osasesta. Jos bändi saa tulevaisuudessa muovattua sinfoniset elementtinsä ja metallinsa kiinnostavampaan muottiin ja suhteeseen, voidaan asiaa tarkastella aivan uudesta vinkkelistä.
12.09.2005, Antti Klemi |
|
