|
01. Mad March - Andy West
02. Freedom of Speech - Liquid Tension Experiment
03. Acid Rain - Liquid Tension Experiment
04. Endless Enigma - Mike Portnoy
05. Chris & Kevin's Excellent Adventure - Liquid Tension Experiment
06. Working Man - Mike Portnoy
07. By-Tor and the Snow Dog - Mike Portnoy
08. Another Dimension [Vapourspace Remix] - Liquid Tension Experiment
09. Three Minute Warning Edit - Liquid Tension Experiment |
Mike Portnoy on tuttu nimi kaikille rumpaleille, piti sitten miehen tyylistä tai ei. Monet pitävät useat lukijaäänestykset ja palkinnot voittanutta rumpalia kammottavana ylisoittajana fallosta kompensoivine rumpusetteineen, toinen puoli taas modernia metallirumpalointia näkyvimmin uudistaneena kannuttajana. Itse olen jäävi loikkaamaan kumpaankaan leiriin, mutta miehen taitoja ei silti käy kiistäminen.
Varsinaisen pääbändin, Dream Theaterin, ohessa Portnoy on ehtinyt puuhastella ties minkälaisissa sivuprojekteissa. Yhteistä monille näistä projekteista oli 2000-luvun alkupuolella Magna Carta –levy-yhtiö. Lafkan kautta tuli pihalle mm. Liquid Tension Experimentin molemmat levyt, Rush-tribuutti, Working Man, sekä muita julkaisuja, joissa Portnoy oli mukana. Jos ei koko levyllä, niin ainakin parilla raidalla. Ja tähän jujuun pohjautuu Prime Cuts –kokoelma.
Kokoelman yhdeksästä biisistä neljä on kerätty juuri Liquid Tension Experimentin levyiltä ja kaksi biisiä Rush –tribuutilta. Lisäksi mukana on yksi täysin turha Liquid Tension Experiment –remiksaus, biisi Encores, Legends and Paradox –nimeä kantavalta ELP-tribuutilta ja vielä yksi kappale Andy West with Rama –levyltä.
Kaikki kokoelman kappaleet esittelevät Mike Portnoyn teknistä soitantaa erittäin komeasti. Varsinkin Liquid Tension Experiment –levyn vapaamuotoinen mellestäminen on värikästä sekä runsasta, aiheuttaen varmasti rumpupornon yliannostuksen useille kotikannuttajille. Lisäksi Portnoyn tulkinnat Rush-tribuutilla ovat alkuperäistä noudattavia, mutta silti miehen kuuloisia. Sama pätee myös ELP-lainaan. Andy Westin kappaleessa Portnoyn rumputuli on taas aavistuksen hallitumpaa kappaleen itsessään ollessa melkoista tahtilajien vuoristorataa.
Musiikillisesti Prime Cuts on ehtaa tavaraa. Yksikään levylle eksyneistä kappaleista ei ole puuduttavaa pullaa. Jopa Liquid Tension Experimentin levyiltä on onnistuttu kalastamaan ne enimmäkseen järkevinä pysyttelevät raidat (kyseisen projektin kahdelle levylle mahtui näet myös runsaat määrät päätöntä haahuilua). Levyllä on aivan riittämiin melodiaa sekä teknistä soittamista, eikä painopiste pääse livahtamaan liiaksi tekniikan puolelle, vaikka levyn ostamisen porkkanana juuri onkin tuo Portnoyn soitanta.
Prime Cuts on hyvä kokoelma mukavaa nykyprogea, sekä hatunnosto myös vanhoille konkareille. Mutta silti tässä on kissa haudattuna. Portnoylta nimittäin paloi aikoinaan sillat Magna Carta –yhtiöön, ja on ensinnäkin hämärän peitossa mikäli itse rumpali tulee julkaisusta kokoelmastaan tietoiseksi ennen kuin se osuu hänelle käteen levykaupassa.
Toisekseen, Mike Pornoysta pitävät ihmiset eivät tarvitse enää erillistä kokoelmaa, sillä useimmilta rumpalin ystäviltä löytyvät jo hyllystä miehen soolotekeleet. Toki Prime Cuts tarjoilee mukavan läpileikkauksen Portnoyn sivuprojekteihin, mutta mikäli miehen soitanta on entuudestaan vierasta, kannattaa tutkinta aloittaa ennemmin Dream Theaterin vanhemmista levyistä kuin tällä kokoelmalla. Prime Cuts on kokoelmana "ihan ok", mutta ilmeisesti ilman artistin suostumusta julkaistut keräilyerät saavat niskavillat pystyyn.
13.09.2005, Niko Kaartinen |
|
