|
01. Aika kultaa muistot
02. Nimetön naapuri
03. Nostalgia
04. Perikato
05. Kuka heistä haluaisit olla
06. Jatkumo
07. V.R.
08. Uuden alku
09. Pullon henki
10. Nuottasaari
11. Tyhjä tila
kesto: 36:46 |
Ensimmäisen täyspitkänsä julkaiseva Brüssel Kaupallinen on aika omituinen yhtye. Siinä yhdistyvät Y.U.P.:n koukkuisuus ja kierous sekä Radiopuhelimien äänekkyys ja raivo. Kuitenkin BK on omassa metelirokissaan omanlaisensa kuuloinen. Voisi äkkiä kuvitella, että tällainen materiaali ei kanna albumillista, mutta kokonaisuus on kuitenkin tarpeeksi tasokasta ja kaikessa rujoudessaan levyltä löytyy myös aika ajoin koukkuja, vaikka mitään hittikamaa tässä ei todellakaan tarjota.
Aloituskappale Aika kultaa muistot etenee muuhun materiaalin nähden vielä melko yksinkertaisena runttauksena, mutta levyn jatko osoittaa, että välillä vähän häröillään kummasti kunnes metallipurkaus jälleen repii ja ruhjoo. Musiikki ei kuitenkaan ole pelkkää ääripäätä puolin ja toisin, vaan kappaleet sisältävät ihan perinteisiäkin hetkiä, mutta missään vaiheessa ei tule tunnetta, että kovin perinteisellä tasolla liikuttaisiin. Nimetön naapuri alkaa kuin Panteran Becoming rumpualulla, Uuden alussa on jopa kitarasoolo, joka sekin on lähinnä mallia 'kammesta kiinni ja väännä'. Sinkkunakin julkaistu Jatkumo (jossa on eri miksaus kuin sinkulla) ei erotu mitenkään poikkeavasti muusta materiaalista, joka on yhtälailla enemmän tai vähemmän rankaisevaa. Tällainen runsaan puolen tunnin "kurinpalautuksen lyhyt oppimäärä" kuvastaakin pitkälle levyn luonteen. Oman soppansa levyllä tekevät vielä lyhyet väliosat Nostalgia, Nuottasaari ja V.R. Näistä kaksi edellämainittua ovat synkkiä kitarainstrumentaaleja ja jälkimmäinen suurinpiirtein b-luokan ufon lähestymistä.
Lyriikkapuoli on oma lukunsa, jota vokalisti Janne Helttusen karski ääni korostaa. Helttusen pään sisään ei kiinnosta päästä, mutta kolkot ja jonkinlaista tajunnanvirtaa sisältävät sanat sopivat kyllä tällaiseen musiikkin, kuin nyrkki nenään.
Brüssel Kaupallinen on saanut albumillensa aikaiseksi melkoisen mielenkiintoisen sekoituksen ilman, että levy olisi itsetarkoituksellisen hämärä tai ääripäitä korostava. Toisaalta näinkin periksiantamatonta ja äkkiväärää musiikkia ei ihan joka päivä jaksa kuunnella, mutta kyllä tällaiselle aina omat hetkensä löytyy.
07.09.2005, Janne Rintala |
|
