|
01. Out of Breath
The Lost Boy
02. Unrelenting
03. I Can’t Get Rid of It
04. What Else Could We’ve Said?
05. So Be It!
Down
06. Everyday Life
07. 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8…
08. By The Way
09. My Friends
10. Even If
The Sad Fairytale
11. The Knock Out Song
12. This Is No Farewell
Kesto: 46:14 |
The Old Dead Treen levyn kannen kaksi eri elementtiä – puut ja pilvenpiirtäjät – sekä levyn nimi Perpetual Motion (alituinen liike) kuvaavat hyvin tämän
ranskalaisyhtyeen tyyliä. Bändi ei tyydy luimistelemaan goottilaisen kauhun synkissä metsiköissä tai modernin kylmien betonirakennusten varjoissa, vaan liikuskelee suht sulavasti näiden kahden alueen rajamailla.
Löyhästi kolmeen osaan jaetun levyn aihepiirejä ovat tumma ja sorankarhea metalli, rock-henkinen melankolisointi sekä lähes popmaisiin sfääreihin
ulottuva kepeily. Vahvimpaa tikkiä tämän kolmiyhteyden välille neuloo laulaja Manuel Munoz, joka pystyy vaihtamaan ilman vaikeuksia Musen Matthew Bellamyn mieleen tuovasta dramaattisuudesta rouheaan örinään. Myös levyllä vellova yleistunnelma on etevä: esimerkiksi 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8… -kappaleessa hypätään livekeikan äänimaisemiin, kun taas pari kappaletta starttaavat kuin treenikämpän jamisessioista varastettuina.
Yhtyeen tilkkutäkki lämmittää siis hyvin, mutta muutama reikäkin kokonaiskuvaan on jäänyt. Perpetual Motionilla tehdään johdonmukaisesti kompromisseja eri ääripäiden välillä, mutta lopputulos on paikoin enemmänkin kasvoton kuin omaperäinen. Musiikin arjenharmaaseen muuriin olisi kannattanut hakata muutama valonpilkahduksen tuova ikkuna, jotta yhtyeen kontrastit olisivat tulleet paremmin esille.
Originaalisuutta The Perpetual Motionilta kuitenkin löytyy, ja paikoin bändin kaihoisa raivo yltää Katatonian ja muiden mestareiden tasolle. Myös soitossa on erityistä herkkyyttä sekä tyyli- ja dramatiikantajua, joka Andy Classenin tasokkaan tuotannon ja Munozin laulusuoritusten myötä tekee levystä miellyttävän, joskin hieman ajan kanssa hiipuvan kuunteluelämyksen. Kokeile korvakäytävissäsi vaikkapa hienoilla riffeillä siunattua avausnostatusta Out of Breathia tai
sulavasti herkistelyhuokailusta moderniin metallimoukarointiin vaihtavaa Down -biisirykelmää.
03.09.2005, Antti Klemi |
|
