|
01. Green
02. Water
03. Samba Briza
04. Air
05. Displacement
06. Animal
07. Mineral
08. Fire
09. Fractal Point
10. Earth
11. See You Again
12. Elements
13. Unquestionable Presence (live)
14. On They Slay (live)
15. Enthralled in Essence (live)
16. The Formative Years (live)
17. Mother Man (live)
18. Retribution (live)
Kesto: 65:37 |
Alunperin jo vuonna 1993 julkaistu Elements on eittämättä rajoja rikkova, omaleimainen ja ennen kaikkea itsensä näköinen metallilevy - todellinen metallimusiiikin sekasikiö monessa mielessä. Nyt uusintajulkaisuna ulos pykätty lätty pitää sisällään kuusi live radio -kappaletta vuodelta 1992, joten pituutta levyllekin on siunaantunut puolet lisää.
On ehkäpä jopa hieman liioiteltua kutsua Atheistia kokonaisvaltaisesti death metal -bändiksi ja Elements on tästä varsin hyvä esimerkki. Vaikka tyyli noudattaa paikoin läheisestikin 80-luvun lopun death metal -menoa, on mukana runsaasti myös toisistaan erottavia ominaisuuksia. Levyn kappaleet koostuvat varsin kokeilevista ja teknisistä jazzia ja metalia yhdistelevistä riffeistä, vaikka osan voisikin luultavasti pistää progressiivisemman rockin piikkiin. Mukaan on myös mahdutettu vaikutteita sambasta ja flamencosta, joten helposti lähestyttävää teknistä death metalia odottavat tulevat taatusti yllättymään, kenties jopa pettymään.
Ajalleen ominaisesti levyn kappaletarjonta ei juurikaan muistuta myöhempien aikojen brutaalimpaa ja suoraviivaisempaa death metalia, joskin poikkeavuudet myös omalla aikakaudellaan ovat korviinpistäviä. Vaikka bändin käyttämät soittimet ovatkin tuttua huttua death metal -puolelta ja tiettyjä piirteitä löytyy jopa Deathia muistuttaen, ovat erot muihin alan edustajiin varsin suuria. Eräänä selkeimpänä erona alan muihin edustajiin on puolipuhdasta laulua vetävä solisti, jonka ulosannissa on korkeintaan aavistuksen verran örinää tai rääkynää. Vaikka laulaja taidokkaan omintakeisesti roolinsa vetääkin, ei sitä voi pitää kovin deathmetalmaisena.
Riffien, biisien ja metallimaiselta kannalta hämärien kappalerakenteiden ohella myös soundit peilaavat muita genrekuntia death metalia tehokkaammin. Kitarasärö viittaa kintaalla koko death metalille, vaikka ehkä tämänkaltaiseen musiikkiin soundi parempi onkin. Yleisesti ottaen soundit ovat kuitenkin selkeät ja hyvät, vaikka tietynlainen 90-luvun alkupuolen tunkkaisuus jälkeä hieman leimaakin. Kumea, bassovoittoinen soundi kuitenkin toimii levyn kappaleiden kanssa hyvin.
Erästä tekstinpätkää kompatakseni on todettava, että Elements ei ole niinkään ehkä hyvä metallilevy kuin mitä se on kokeilevan jazzin ja rockin puolella. Siitä huolimatta se on kuitenkin oman aikansa uranuurtaja ja aidosti omaperäinen tapaus edustamansa genrekunnan sisällä.
02.09.2005, Serpent |
|
