|
01. The Final Thrill
02. Left Behind As Pieces
03. Enchanted
04. Ballet
05. And Innocence
06. Born
07. Lullaby For The Dying
08. Closing A Memory
|
Aikoinaan avantgarde-bläkkikseksi lokeroimani norjalainen Ram-Zet jatkaa sekopäisyyden kartoitustaan. Rujoa mäiskettä sisältävä, pahimmillaan loungejazzia lähentelevä black-pohjainen industriaalihuttu vääntää karsinaan kuin karsinaan itsensä näköisen reiän. Sinänsä lokeroinnit ovat turhia, mutta orkesterista tietämättömille on hyvä edes yrittää antaa jonkinlaisia suuntaviivoja siitä mitä on odotettavissa.
Järjestyksessä kolmas Intra –albumi ei ole aivan yhtä koukkuinen kuin ensimmäinen Pure Therapy –läystäke; suoraa menoa on huomattavasti enemmän ja naislauluakin käytetään reilunlaisesti, myös varsinkin lovemetallista tuttua ”isolla kädellä” soitettua kitaraa on ilmassa. Yhh.. Onneksi viulut on kaivettu kuutinrasvasta tällekin albumille ja ihmeellistä vongutusta on niin että sateenvarjoa välillä kaipaisi.
Levyn sanoituksista on paha sanoa mitään kun promossa ei lyriikoita ole eikä vokalistin rääkymisestä ota örkkikään selvää. Kovin korkealentoisia sanoitukset tuskin ovat kun jo kakkosbiisin kertsissä pimu laulelee ”watch me fall”, juurikaan kliseisemmäksi ei tuosta mennä. Ei tarvitse tosin mainita tähän powermetalli-sanoituksista, tiedetään...
Levyn parhaat biisit löytyvät alkupuolelta, muutama kiva ylläri vaatii välillä kelailemaan taaksepäin: ”mitä helvettiä tuo oli?”. Aika usein tosin sorrutaan perusbläkkikauraan joka jaksaa vain haukotuttaa, puhumattakaan goottikohtauksista. Levyn paras biisi on erinomaisen kipeä Ballet, tästä raidasta jopa King Diamond voisi haluta osan itselleen. Erinomaisen järjetön kappale suorastaan vaatii lisää volumea, sillä soundit ovat jälleen hyvät: raskaat, riittävän säröiset mutta silti selkeät.
Ram-Zetin ongelma on se, että ensimmäinen levy oli jo sen verran tajunnan räjäyttävä että jälkeenpäin tulevan materiaalin pitäisi olla todella eriskummallista säväyttääkseen. Tai sitten jotain aivan muuta. Nyt ollaan valittu suunta hivenen verran kohti yleistä konsensusta jolloin tulos voi välillä puuduttaa. En toki väitä että Ram-Zet vielä mitään mainstreamia olisi. Levy ei ole kiitettävän hyvä jos ei huonokaan, tylsää antaa kahdeksikko mutta olen voimaton.
22.08.2005, Sami Lehto |
|
