|
01. Cut... Open Our Skins
02. A Choise Between Two Evils
03. Anti christ Anti zion
04. Satans Sign of War
05. Our Final Victory
06. Our War Is Satans War
07. Trunken in darkneSS
08. The Ghost of Adolf H.
09. Mysteriis of Crul Cremation
10. The Last Marsch of Kreuls & Brands Satans Sign of War
Kesto: 32:23 |
Saksalainen Satans Sign of War edustaa primitiivistä black metal -raakuutta lähes puhtaimmillaan. Lähes improvisoidut Saatanan ylistämiset on puettu väkivaltaiseen ja hillitsemättömään purkaukseen, jota ei voi - eikä ilmeisesti pidäkään - pitää kovin musikaalisesti merkittävänä tapauksena. Mukaan on kuitenkin saatu muutama messevä riffi ja omalla tavallaan juuri tuo tietty alkukantaisuus kaikessä kömpelyydessään viihdyttää.
Vaan kaikessa kontrolloimattomuudessaan ja kivikautisuudessaankin bändin saatanallisuutta ja Hitleriä korostava musikaalinen puoli tuntuu epäonnistuneelta. Vihaisuus ei kuulosta vihalta eikä väkivalta tunnu kuin satunnaiselta läpsyttelyltä. Kaukana ollaan Vonin tai Ildjarnin tapaisista primitiiviraivoista ja hämäristä vaikutteista, vaikkei SSoWia voikaan näihin suoraan verrata edes musikaalisessa mielessä. Viime kädessä SSoWin musiikki antaa ymmärtää, muttei ymmärrä - tai osaa - antaa ja lopuksi kompastuu omaan soheltamiseensa. Loppuvaikutelma levystä on kuin improvisoituna soitettua treenikämppäkohellusta.
Lienee sanomattakin selvää, että myös soundillinen puoli kulkee käsi kädessä biisien kera. Tämä korostuu etenkin nopeammissa, lähes yht'äkkisissä rykäyksissä, joissa bändin metallisointi paitsi kaatuu omaan soittoonsa, myös soundeihinsa. Vaan löytyypä tälläkin saralla hetkensä ja esimerkiksi levyn viimeistä biisiä voi pitää hyvin onnistuneena kappaleena, niin soundillisesti kuin biisillisestikin. Laulajan rääkynä on omaperäisellä tavalla tuskaliasta ja voisi toimia paremminkin, jos sille olisi annettu hieman enemmän kuuluvuutta.
Satans Sign of War on levynä sitä luokkaa, että se olisi ollut parempi jäädä korkeintaan demojulkaisuksi ja onkin ehkä vain hyvä, että tämän levyn myötä bändi on myös kuollut ja kuopattu. Äärimmäisyyshakuisille levyä voi suositella kuriositeettiarvon vuoksi, mutta Saatanan musiikkia hakeville en tätä aivan ensimmäisenä olisi suosittelemassa.
12.08.2005, Serpent |
|
