Disturbed sinkoutui pari vuotta sitten ison yleisön tietoisuuteen The Sickness -levyllä. Silloin häiriintyneet pojat olivat vielä häiriintyneitä, mutta nyt he sitten ovat pamahtaneet uskoon. No, ei nyt sentään. Levyn nimi on vain heijastus siitä mitä vokalisti David Draiman kirjoittaa sanoihinsa ja hänen periaatteistaan. Draimanin mielestä kaikkien tulisi uskoa johonkin. Ihan mihin vain mihin he voivat turvautua. On se sitten joku kotipihan puu tai kadulla roikkuva pultsari, ihan sama, kunhan uskoo johonkin. Sehän kuulostaa ihan järkevältä. Sanoituksissaan Draiman ei sekaannu ihmissuhdeasioihin vaan kirjoittaa sodista, ihmisistä yleensä ja uskonnosta. Vähän niin kuin James Hetfield, jota Draiman kunnioittaakin suuresti sanoittajana.

Musiikillisesti Believe on suoraviivaisempi ja melodisempi kuin edeltäjänsä. Ehkä sillä kalastellaan lisää kuuntelijoita, niin kuin kakkoslevyillä yleensä. Tämä on pieni loikkaus huonompaan suuntaan, sillä The Sicknessin helmiä olivat juuri teknovaikutteet ja konehäröily, jotka ovat nyt melkein kokonaan poissa. Ei Believeä kuitenkaan voi tunkea siihen "perusamerikanhuttua"-kategoriaan mihin hyvin monet bändit näinä päivinä asettuvat. Poppimetallia, sitä tämä melkein on, koska hauskalla tavalla monen biisin kertosäemelodioista tulee mieleen kasaripäivien poppiaktit. Toki melodiat on soitettu raskaammalla kädellä ja tuplabasarein höystettynä. Toinen asia mikä erottaa Disturbedin muista on Draiman. Hänen ääntään ja sen käyttöä ei voi sekoittaa keneenkään muuhun.

Nykyään kun metalli on jokseenkin muodissa, sen huomaa miten monet bändit menevät aina vain rankempaan ja rankempaan suuntaan. Hyvä niin, mutta on myös hyvä nähdä, että on bändejä kuten Disturbed jotka eivät niin tee vaan pitävät kiinni omasta jutustaan, vaikka vähän kuuntelijoita kalasteltaisiinkin. Musiikki puhuu kuitenkin puolestaan. Liberate, Awaken, Intoxication, Rise ja Devour toimivat erittäin hyvin ja kuvastavat sitä mitä Disturbed on. Levyn yksi todellinen helmi on lopetusbiisi Darkness, jossa bändi heittää sähköiset instrumentit nurkkaan ja akustisella kitaralla, sellolla ja laululla toteutettu balladi toimii loistavasti ja päättää levyn niin hyvin kuin mikään biisi vain voi.

Disturbed on täyttänyt toisen levyn odotukset hyvin. Täytyy vain toivoa, että kolmas levykin tulee ja että saisimme sille taas enemmän koneita. Ei sillä, että Disturbed niitä hirveästi tarvitsisi.