|
01. Built for Sin
02. I'm Charming
03. Flies
04. Statutory Ape
05. A Vulgar Picture
06. Novelty Cross
07. Vice Campaign
08. Miscarriage
09. Spite Suicide
10. Miasma |
Keski-iältään varsin nuori The Black Dahlia Murder yllättää kakkoslevyllään. Vaikka parikymppisistä kavereista koostuva bändi ponnistaa Amerikkalaisesta metalliperinteestä, ja monet varmasti luulevat yhtyeen olevan vain osa amerikkametallin uutta aaltoa, ei olettamus osu silti aivan kohdalleen. Black Dahlia Murderin soundissa on jotain kimurantimpaa ja terävämpää kuin keskiverrossa jenkkimetallibändissä.
Toki mukana on niitä melodiametallin elementtejä. Shadows Fall ei ole vieras vertauskohta yhtyeen ollessa melodisimmillaan. Mutta levyn avaava Built for Sin kuulostaa taas aivan myöhemmän ajan Morbid Angelilta. Seuraavana rullaava I’m Charming on taas omalaatuinen keitos. Välillä pinnassa pulpahtaa nykydeath blastbeattien kera, toisena hetkenä taas huomaa miettivänsä At The Gatesia. Vihainen rutistus on siis kyseessä, ja pakan päälle huutava, ärjyvä ja örisevä vokalisti Trevor Strnad sinetoi paketin tehokkaalla tulkinnallaan.
Lisäksi yhtyeen monipuolisuus tulee erityisen hyvin pintaan kappaleissa Statutory Ape sekä levyn päättävässä nimibiisissä Miasma. Menen nyt niin pitkälle, että väitän yhtyeessä kuulevani jopa vivahteita black metallin suunnalta. Nimibiisiä kuunnellessani kävi mielessäni jopa lopunajan Emperor, sen verran jylhää riffittelyä lähtee kitaristien Brian Eschbach sekä John Kempainen kuusikielisistä. Lisäksi yhtye on ymmärtänyt olla venyttämättä materiaaliaan liiaksi, sillä levyllä ei ole kestoa kuin hieman reilut puoli tuntia, joten persaus ei ehdi puutumaan.
Teknisenä suorituksena Miasma on aukoton. Levyn soundi on kirkas, ja äänimaailma antaa tilaa kaikille soittimille sopivassa suhteessa. Tekninen osaaminen on yhtyeellä hanskassa, sillä tempojen noustessa yhtyeen soitanta ei kuulosta missään vaiheessa väkinäiseltä. Hyvin ovat kaverit hommansa hanskanneet.
Väitänpä, että Miasma on yksi mielenkiintoisimman kuuloisista, Amerikasta kuluneena vuonna tulleista metallilevyistä. On mukavaa huomata, että eri genrejä voidaan vieläkin sekoittaa yllättävällä ja tuoreella tavalla. Miasma on siitä hyvä esimerkki.
11.08.2005, Niko Kaartinen |
|
