|
01. Forget Your Regrets
02. Get Off My Back
03. The Devil is Alive and Well and in DC
04. Only Myself to Blame
05. Crime
06. On the Inside
07. Superhuman
08. Pure
09. California
10. Fireflies
11. Up 'til Dawn |
The Yardsin perusti vuonna 2002 entinen The Seahorses-mies Chris Holme. Yhtyeen tyylisuuntaa ei tarvitse pitkään miettiä. Kyseessä on selkeän puhdasverinen, emotionaalisen rockin sekä rauhallisen popin sekoitus, joka menee täydellisesti rannalla loikoilun taikka pallogrillibileiden soundtrackina kiireettömänä kesäpäivänä.
Tyylillisesti yhtye on tavallaan vaikeassa välikädessä. Yhtyeen sointi osaa olla harvinaisen kaihoisa esimerkiksi Eskobarin hengessä, Chris Helmen onnistuessa kuulostamaan yllättävän paljon Daniel Bellqvistilta. Toinen vertailukohta The Yardsin musiikkia kuvaillessa voisi olla The Hives, mutta samaa ripeyttä ja raivoa ei The Yards onnistu missään vaiheessa taikomaan omaan musiikkiinsa. Yhtyeen debyyttiä ei voikaan kuvailla missään vaiheessa erityisen rivakaksi, vaikka The Yards myös osaa vilautella rockimpaa puoltaan. Yleisilme on silti huomattavasti enemmän Radioheadin kuin The White Stripesin puolella.
Lisäksi The Yards sekoittaa pakkaa vielä levynsä soundeilla. Yhtye on taikonut debyytilleen varsin uskottavan kuuloisen tribuutin 70-luvun studiotyöskentelylle. Levyn ensitahtien aikana jouduin vilkaisemaan varmuuden vuoksi kiekon valmistumisvuoden, sillä soundimaailma toi vahvasti mieleen Led Zeppelinin.
Tavallaan The Yards on ikävässä välikädessä, sillä yhtye nostattaa odotuksia rockaavalla alulla ja vanhoilla soundeillaan. Silti levyä kuunnellessa käy hyvin selväksi, että yhtyeen pääpaino on enemmän emo-pop –akselilla kuin rockissa. Mutta kunhan yhtyeen soundiin osaa orientoitua, on The Yardsin debyytti omassa genressään hyvä suoritus, vaikkei se mitään täysin ennenkuulumatonta tarjoilekaan.
23.07.2005, Niko Kaartinen |
|
