|
Murheen laakso
01. Syyttömänä kirottu
02. Ruusu, tulppaani ja peyote
03. Liisa
04. Suruni tie
05. Sua pukee kauneus
06. Elämä on murheen laakso
07. Tie vie
08. Noidat
Kuolla elävänä: live 2001
01. Valtatie
02. Syyttömänä kirottu
03. Ilmestyskirjan peto
04. Suruni tie
05. Ketä sä rakastat
06. Mikä on sun taivas
07. Totuus palaa
08. Hän on paha
09. Ruusu, tulppaan ja peyote
10. Liisa
11. Maria Magdaleena
12. Vaarallista
13. Paniikki on ekstaasin veli |
Mana Mana oli suomalaiseksi yhtyeeksi erittäin rock: tämän 80- ja 90-luvulla vaikuttaneen bändin uraan mahtui huumeita, taiteilijapersoonia ja kuolemantapauksia. Mana Mana oli kultti, joka keräsi keskitempoisella, ehdottomalla ja tummasävyisellä rockillaan yhteen punkkarit, rokkarit ja gootit. Yhtye oli myös kahden loistavan muusikon, itsemurhan vuonna 1991 tehneen säveltäjä/sanoittaja Jouni Mömmön ja kitaristi Otra Romppaisen yhteenliittymä, joka loisti kirkkaana ja näkyvänä oman lyhyen aikansa.
Riemu Records on koonnut nyt samojen kansien väliin kaksi aikaisempaa Mana Mana –julkaisuaan. Kaksilevyisen paketin iskee käyntiin vuonna 2000 julkaistu Murheen laakso, joka oli eräänlainen Mömmön musiikillinen testamentti rajan takaa. Romppainen saattoi loppuun Mömmön keskeneräiset biisihahmotelmat, keräsi ympärilleen asiansa osaavia ja asialle omistautuneita muusikoita ja materialisoi tämän lakonisen kokonaisuuden. Murheen laakso onkin hieno ja yhtenäinen jatko Mömmön aikaisen Mana Manan ainoaksi täyspitkäksi jääneelle Totuus palaa -levylle: riffeissä aistii samaan aikaan alakuloa, uhkaavuutta ja tiettyä letkeyttä, joka paikoin kiristyy kuin paine kaulakiikussa heiluttaessa.
Mömmön haastavan paikan mikrofonin varresta on tällä levyllä ottanut Sami Tiilama, ja miehen tumma ja välinpitämätön äänensävy sopiikin hyvin tulkitsemaan Mömmön omaperäisiä, mutta todenmukaisesti elämän varjopuolia luotaavia sanoituksia. Ruusu, tulppaani ja peyote, Liisa ja Elämä on murheen laakso huumaavat mielen ja sielun, ja Romppaisen irtonainen, improvisaatiohenkinen lead-kitarointi sinetöi arkun tyylillä ja taidolla.
Kumarrus Mömmön suuntaan ei jäänyt kuitenkaan Murheen laaksoon, vaan yhtye suuntasi seuraavana vuonna muistokiertueelle. Tuloksena syntyi live-levy Kuolla elävänä: live 2001, joka otti paikkansa Mana Manan viimeisellä keikalla Helsingin Tavastialla. Neljän kitaristin voimin mylvivä keikka onkin laadukas tuotos: studiosoundeja hipovalla levyllä Murheen laakson kappaleet nivoutuvat saumattomasti Mana Manan vanhempaan tuotantoon, ja musisoinnissa on samaan aikaan kuultavissa toivonsa rautatiekiskoille heittäneen ihmispolon hypnoottinen junnaavuus ja riffeistä nouseva soittamisen riemu. Välispiikit ja yleisön läsnäolo on jätetty levyllä minimiin, ja musiikille ja tätä kautta Mömmölle on annettu kaikki valta puhua. Ja se puhuu: Totuus palaa ja Maria Magdaleena ovat marginaalisia rock-hittejä, ja vaikka joskus musiikin ehdoton monotonisuus ja biisien yhdenkaltaisuus puuduttaakin korvia, homma laitetaan pakettiin tyylillä punk-henkisen Paniikki on ekstaasin veli -revittelyn myötä – jonka jälkeen, kymmenen minuutin hiljaisuuden jälkeen kuullaan vielä yksi kappale.
Mana Manan tunteville ja edellä mainitut kaksi levyä omistaville 2000-2001 ei tarjoa mitään uutta, mutta yhtyeestä vasta viime aikoina kiinnostuneille tämä edullinen paketti on hyvä avain Mana Manan kieroon, kummalliseen ja kalvakkaan maailmaan.
14.07.2005, Antti Klemi |
|
