|
01. On the Way
02. Break Me Down
03. Metamorphosis
04. Betrayed
05. Loss
06. Assurance
07. She Died
08. Nothing More Nothing Less
09. Shooting Star
10. Felicity
11. Summer Rain
Kesto 47:52
|
Suomalainen goottimetallibändi Lost in Tears on julkaissut Locomotive Recordsin avustuksella uutukaisen albuminsa To No Avail. Mukava oli huomata, että bändi esittää asiansa huomattavasti nykypäivän koristeellisesti meikattuja goottihipsuttelijoita raskaammalla otteella.
Lost in Tearsin materiaalissa kuuluu vaikutteet genren vanhempien bändien edesottamuksista, eikä orkesteri juurikaan tuo uusia tuulahduksia goottimetalligenreen, vaan bändin soundi on tietynlainen hybridi vanhan Paradise Lostin ja Moonspellin tyylisten bändien materiaalista. Jos hieman pintaa syvemmältä materiaalia tutkitaan, saattaa tuttuja melodiakulkuja löytyä jopa vanhemman Katatoniankin suunnalta. Biisit ovat sävellyksiltään kohtalaisen monipuolisia, erilaisia tunnelmia kuljetellaan eteenpäin ja soitantoa tarjoillaan akustisesta kitaroinnista hyvinkin raskaaseen heavypoljentoon saakka.
Orkesterin pienoiseksi puutteeksi laskisin materiaalin samankaltaisuuden. Lähes jokaisessa biiseissä kierrätetään samantyylisiä melodialinjoja, joten loppupään biiseissä on jo havaittavissa pienoista itsensä toistoa. Bändin valopilkuksi kaiken synkkyyden keskelläkin voi nostaa laulajan LH Sjöblomin, jolta löytyy äänialaa tyypillisestä matalasta goottilaulannasta hyvinkin särmikkääseen ulosantiin saakka. Monipuolista laulajaa on onnistuttu hyödyntämään hyvin, sillä laulannasta ei puutu raivoa, mutta myös herkkyyttä löytyy biisien vaatimalla tavalla. Lost in Tears on kitaravoittonen bändi ja hyvä niin, sillä tyypillisesti tämän genren bändit luottavat paljon koskettimiin, joten hieman pelkistetympi äänimaisema kuulostaa nykypäivänä huomattavasti omaperäisemmältä.
To No Avail:ia suosittelen raskaammasta goottiväännöstä pitäville ihmisille. Tuotos ei ole varsinaisesti mikään pioneerityö, muttei mikään pohjanoteerauskaan. Melankoliaa materiaalista löytyy kiitettävästi, joten ei ole pelkoa että tuotosta kuunnellessa ilo pääsisi asettumaan aloilleen. Sitä paljon puhuttua omaperäisyyttä olisin vain kaivannut materiaaliin enemmän.
14.07.2005, Olli Rinnekangas |
|
