|
01. The Face of my Innocence
02. Maddening Disdain
03. Seven Whispers Fell Silent
04. Return
05. Worship Depraved
06. Carnal Ways to Recreate the Heart
07. Dust and Guilt
08. Elegant and Perverse
09. The Sadistic Motives Behind Bereavement Letters
10. Looking to Nothing
11. Wholly Nights
Kesto: 44:24
|
Rapakon takana paljon kehuja kerännyt virginialainen kahden miehen ihme Arsis rantautuu nyt myös Eurooppaan, kun Earache julkaisee täkäläisille korville yhtyeen debyyttialbumin A Celebration of Guilt. Levyn useampaan otteeseen kuunneltuaan täytyy hieman hämmästellä mistä moinen ylistys tulee, sillä materiaali on tällä puolen Atlanttia jo miljoonaan kertaan kuultua, jälkijättöistä wannabe-Göteborg-huttua, jota piisaa ihan riittävästi vanhallakin mantereella tehtynä. Ilmeisesti tällä saralla kehitys kulkee ameriikoissa pahasti jälkijunassa.
Kuten alussa tuli mainittua, Arsisin – joka muuten tarkoittaa hiljaisuutta – kokoonpanossa vaikuttaa vain kaksi henkilöä, rumpali Michael van Dyne ja itse pääpiru, James Malone, joka vastaa lyömäsoittimia lukuun ottamatta kaikesta muusta. Malone on ilmeisen lahjakas muusikko, ja miehen sävellykset suoltuvat ulos thrashin ja Göteborg-meiningin hybridinä, ja useimmiten varsin nopeatempoisena sellaisena. Mieleen tuleekin ruotsalainen Dimension Zero, mutta Arsis pistää sentään ajoittain hiukan sordiinoa päälle kaahauksessaan. Biiseissä on paljon hyviä riffejä, ideoita ja sävellyksiä, mutta lopputulos kuulostaa aivan liian usein kasvottomalta perustavaralta ja yhtenä suurena osasyynä tähän on Malonen todella yksioikoinen ja tylsä perus-Göteborg-kärinä. Jos laulu olisi hiukankin ilmeikkäämpää tai taipuisi edes puolittaisiin melodioihin, toisi se rutkasti uutta ilmettä koko orkesterin esitykseen.
Tuotantonsa puolesta A Celebration of Guilt on toimivaa perustasoa, mutta yksi seikka pistää korvaan aina silloin tällöin. Erityisesti levyn alkupuolella kuulostaa siltä, kuin kitaroita ei olisi lainkaan hienoviritetty. Niinpä mehevät ja runsaat kitaraharmoniat kuulostavatkin lähinnä selkäpiitä karmivilta.
Ankarasta kritiikistä huolimatta pitää muistaa, että Arsis on vielä nuori ja kehittyvä yhtye, jolla on mahdollisuudet vaikka mihin, mutta Malonen pitäisi kenties sitä ennen hankkia yhtyeeseensä lisänäkemystä tuovia muusikoita ja luovuttaa ehdottomasti vokalistin hommat jollekulle muulle. Pohja tulevaisuudelle on kyllä olemassa, mutta sinänsä en tämän levyn varassa lähtisi vielä kekkereillä kokkapuheita pitämään.
11.07.2005, Marko Saarinen |
|
