|
01. Temptation Wasteland
02. A Moment In The Spotlight
03. Reality Bends
04. Dire Waters
05. Stage Of Lies
06. Heart And Home
07. Megalomania
08. My Legacy
09. Obsession To Prosper
10. Luopio (bonustrack) |
Suomalaisen metallin voittokulkue jatkuu, sillä nuoressa Excalionissa on paljonkin potentiaalia ensilevyllään. Viiden miehen powermetalliryhmä lähti vuodesta 2000 kehittämään suuntaansa soittaen mm. Nightwish-kovereita ilman vokaaleja ja Stratovariusta ja vuonna 2003 nappasi Sound Riot Records bändin talliinsa.
Nykyisessä asussaan Excalion suoltaa edelleen sinfonisia powermetalsointuja dramaattisine osineen, Jarmo Pääkkösen karskin tumman äänen tuodessa iloiseen poweriin tiettyä Twilightning-linjaa. Hiomaton pinta tuo kuitenkin musiikkiin oman rock-kosketuksensa, eikä häiritse kovinkaan pahasti. Excalion vetää rankemmalla otteella kuin Twilightning, eikä kyseessä ole hard rokin puoleen yhtälailla vetoava bändi, vaikka koskettimet lurittelevatkin yhtä kepein sävelin taustalla tarttuvin ottein.
Excalionilla on kaikesta huolimatta oma soundinsa, ainakin Pääkkösen ääni on helposti tunnistettavissa. Olisi kuitenkin toivonut sen toimivan täysillä kun kerran levy lähdetään tekemään. Parantamisen varaa on siis laulunkin puolella vielä hieman, vaikka suurimmaksi osaksi jälki onkin kuuntelukelpoista. A Moment In The Spotlight on biisi, jossa bändi tuo kuitenkin parhaat puolensa esille. Se kulkee hienosti suurieleisin kertosäkein, pistää kuuntelijan täppäilemään mukana ja tunnelmassa onkin suuren maailman menoa. Pääkkönen tekee myöskin selväksi, että korkeat rekisteritkin irtoavat. Tämmöistä menoa olisi kaivattu enemmänkin.
Excalionin biisit lähtevät loppua kohden hieman toistamaan itseään, mutta keskitien rypistäjä, sinfoninen ja vaikeakulkuinen Dire Waters tuo mukaan erilaista näkökulmaa, jossa kuulija jää kuuntelemaan mitä se bändi oikein keksiikään. Vaikka biisi onkin melko tasainen, se vie silti
mukanaan kepein kosketuksin. Sen jälkeen nopea Stage Of Lies rokkaa hirven lailla, vaikka jotain pientä jää uupumaan. Bändin heikko lenkki onkin omaperäisyyden puute, mutta debyytiksi varsin mallikasta kamaa, joka biisillä kun on hetkensä. Bändin kantavat voimat ovat kitara ja koskettimet, joilta kuullaan ketkuja vääntöjä. Rumpalikin pääsee tuulettamaan tarpeekseen, kuten kuuluukin.
Levyn ainoa balladi on Heart & Home, joka ei häviä muille maailman balladeille lukuunottamatta Pääkkösen äänen pientä epävarmuutta ja hiukan takertelevaa englantia. Tästä on kuitenkin tie eteenpäin ja Obsession To Prosperin megalomaaniseen kahdeksanminuuttiseen päätetään levy rempsein powertunnelmin.
08.07.2005, Satu Reunanen |
|
