|
01. Still Alive
02. Scars of the Heart
03. Forgive Not Forget
04. Died for the Moment
05. Take Your Side
06. Before or Too Late
07. Human Nature
08. So Long
09. How Does it Feel
10. Livin´ the Fantasy
11. The Letter
12. Fire/Water
13. Wind Him Up (Saga cover) |
Pitkän linjan hardrock-orkesteri Myon julkaisee kolmannen levynsä kolmannen eri levy-yhtiön kautta. Myon on oiva esimerkki siitä, että vaikka musiikillisesti kaikki olisi erittäinkin hyvin pulkassa, musabisneksessä hommat eivät aina mene kuten olisi lupa odottaa. Mainioita veisuja aikaisemminkin tehneet Oulun miehet ovat kasanneet kolmoslevylleen komean nipun tasavahvoja melodioita, mutta jos niistä jotkin suosikeikseen pitää nostaa, parhaimmistoa lienevät popahtava Take Your Side, reipas Human Nature ja tilavuudeltaan suurin piirtein olympiastadionin kokoinen jenkkirock -herkistely Died for the Moment sekä tätä nimenomaista biisiä lukuunottamatta mielestäni läpi uransa keskinkertaisen kanadalaisbändin Sagan -laina, levyn bonusveisu Wind Him Up, jossa Jukka Nummen laulu on kyllä imitaatiota oman tulkinnan sijaan.
Sagaa muistuttaa myös Myonin aika kuivakka ja synteettinen soundimaisema. Kaikin puolin vahvaa AOR:ää sisältävästä Slideshow -kiekosta olisi saatu mielestäni vieläkin parempi orgaanisemmalla soundimaailmalla, sillä stadionrockiin mielestäni kuuluvat myös massiiviset ja luonnolliset soundit. Nythän on niin, että Slideshow on musiikillisesti helpostikin kovemman arvosanan arvoinen levy, josta hirveät rumpu- ja kitarasoundit nakertavat arvosanaa rotan lailla. Bändin AOR nojaa suurelta osin kosketintaituri Mika Pohjolan soundimattoihin, joten syntikat ovat hienon hardrockäänen hallitsevan Nummen ohella tämän shown pääosan esittäjä. Hallitsevien elementtien rinnalla kuivanrapea ja soimaton kitarasoundi kuulostaa hitusen kummalliselta, mutta varsinaisesti kitisen sähkörumpujen käytöstä ja hermoilleni käy varsinkin virvelipadin järkyttävä soundivalinta. Virveliniskut kuulostavat jotakuinkin tarkalleen samalta kuin puolijäisen sianruhon avokämmenellä läiskiminen. Myös symbaalisoundin erottelu keinotekoisesti läpsyvän setin seasta käy miltei työstä. Ensi kerralla aidommin, vaikka sitten vuokrarummuilla, niin ei mene levy tussahtelevien rumpusoundien vuoksi pilalle.
Uskallan silti suositella levyä melodisen AOR:n ystäville, joille hyvät biisit kelpaavat aina soundeihin katselematta.
24.06.2005, Mape Ollila |
|
