|
01. Party at Your House
02. Fuckable
03. Satanic Disaster
04. Right Click… Save As…
05. Cartilage Holocaust
06. The Lady and the Dormant Sponge
07. Delivery Day
08. Ohlala
09. Living in the Plastic Age
10. D.O.A. (Drunk Once Again)
11. Promenade
Kesto: 46:19
|
Patonkimaan avantgarde-leipurit Alex Wursthorn (soittimet) ja Arno Strobl (laulu) ovat taas sliipanneet itsensä esityskuntoon ja pläjäyttävät ilmoille Carnival In Coalin kolmannen täyspitkän. Cover-bändinä startannut duo on kasvanut omaperäiseksi yhtyeeksi, jolta eivät konstit lopu. Jo aloitusviisu Party at Your House / Fuckable sotkee tehosekoittimella muusit ja nakit, puurot ja vellit sekä discot ja death metalit sellaiseen sekamelskaan, että siinä olisi jo Mike Pattonkin Mr. Bungleineen suu auki. Satanic Disaster taas vaihtaa kaistaa black metalista Solefaldin kautta akustiseen näppäilyyn, eivätkä seuraavatkaan kipaleet mitään pikaruokatavaraa ole.
Collection Prestigella kyse on siis jostain erikoisesta, mutta tärkeintä on, onko tämä erikoisuus luonnollista ideapulppuilua vai väen vängällä väännettyä äärirajojen tavoittelua. Carnival In Coalin kunniaksi vastaus on ensin mainittu vaihtoehto. Wursthornin ja Stroblin ylivertaiset sävellys- ja muusikontaidot tekevät Collection Prestigen kappaleista samalla hämmentäviä ja tarttuvia. Otetaan vaikka 70-luvun dance-hekumassa pyöriskelevä Cartilage Holocaust: biisi svengaa kuin hirvi jopa kaltaiseni metallipään korvissa, mutta kun sanoihin keskittyy tarkemmin, huomaa Stroblin huokailevan nekrofiliasta… Lempo, tämähän on kuin Faith No More parhaimmillaan!
Pääosin Carnival In Coal on kuitenkin metallibändi, mikä tuodaan esille groteskilla death metal -riffittelyllä. Saumat on kuitenkin kitattu näkymättömiin, joten levyn eri puoliskot eivät jää irrallisiksi, vaan kohoavat lopulta tyylikkäästi suuremmaksi kokonaisuudeksi kuin vain osiensa summaksi. Ainoa kysymys on vain, kykeneekö näin radikaali tavara löytämään tarpeeksi höyrähtänyttä yleisöä, joka jaksaa tarttua levyyn alkuhekotuksen laannuttua. Toivon mukaan teitä siellä ruudun takana on.
16.06.2005, Antti Klemi |
|
